Vitsivitsi

Kiitos TVkaistan, meilläkin seurataan Suomen (maksuttomia) tv-kanavia kuin kotimaassa ikään. Mahtava palvelu muuten, ehdottomasti 98 euron vuosimaksunsa arvoinen siitäkin huolimatta, että meillä kaistaa venyttää lähinnä nuoriso - itse olen huomannut, että en kaipaa (myöskään suomalaista) telkkaria yh-tään.

Paitsi ehkä Putousta, josta on taas parina viime lauantaina tullut illan odotetuin numero. Edes se ei haittaa, että ympärillä on tällä hetkellä nihkeänlaisesti sellaista seuraa, joka ohjelman huumorista pystyisi keskustelemaan tai hahmoja kanssamme imitoimaan. Hauskaa on silti ruudun ääressä ollut, vaikka eilinen jakso ei sieltä parhaasta päästä IMHO ollutkaan.

Jos sarja pyörii vielä viidentoista vuoden päästä, olen satavarma että meidän esikoinen on siinä mukana. Nimittäin sen verran paljon neidiltä löytyy taipumusta näyttelemiseen. Koulussa Pinsku on esiintynyt aina kun mahdollista, ja mitä isompi yleisö, sen parempi. Arjessa esitetyillä tunnereaktioilla taas pärjäisi taatusti teatterikorkean pääsykokeissa ja keskipisteenä olo on aina ollut tavoiteltava olotila. Nuorisoteatteri olisi todellakin ollut syksyllä harrastuslistassa, jos oltaisiin Suomeen jääty.

Parasta (ja aika usein myös pahinta) hommassa on se, että myös me vanhemmat pääsemme nauttimaan näistä esityksistä. Usein. Esimerkiksi muutama päivä sitten meillä kävi herra nimeltä Snifel-Scnif arvioimassa tarvettamme uuteen "asumislainaan". Oli vissiin tarttunut korvaan pohdinnat siitä, mitä ihmettä tehdä Suomessa tyhjän panttina olevalla, tällä hetkellä vain kuluja aiheuttavalla asunnolla. Erona aikaisempiin esityksiin oli, että tämä oli oikeasti hauska. Ja hyvin valmisteltu: herra ilmestyi ovellemme sattumalta juuri samaan aikaan kun Pinsku "lähti käymään ulkona".

"Minä soittaa yhden puhelun"

Että varokaa vaan Akut ja Kristat, Armit ja Rikut, perästä tullaan!