Aatonaatonaattona paahdettiin kuutisen tuntia Pisasta Walliselleniin, hieman Zürichista koilliseen. Matkaa tehtiin joutuisasti tunnelien kautta - oltaisiin toki myös voitu mutkitella yli Alppien, mutta koska seurueeseen kuului matkapahoinvoinnista herkästi kärsivä Patu ja haluttiin päästä perille ASAP, päädyttiin tähän ehkä tylsempään mutta aika lailla nopeampaan vaihtoehtoon. Toisaalta, eipä oltu aiemmin 17 km pitkää tunnelia nähtykään, joten olihan sitä siinäkin elämystä.
Lounasta nautittiin Como-järven huikeissa maisemissa ja kierreltiin tovi Comon kaupungin keskustassa. Ei ihme, että jengi hehkuttaa paikkaa; kovin oli viihtyisää ja tällä kertaa myös oikein mukavan rauhaisaa, ei vissiin ihan kuuminta turistisesonkia siellä tuo joulukuun loppu.
Sveitsin puolelle oli Comolta vain kivenheitto ja loppumatka ihailtiinkin sitten laaksoa ja kukkulaa, vettä, rantaa komeempaa*. Olis muuten aika helppo nakki kuvata Sveitsiä Pictionaryssa tai vastaavassa piirroskisassa, siellä näyttää just siltä mitä ajatteletkin. Väitän ma. Vehreitä laaksoja, jylhiä vuoria, kauniita järviä, niitä hassuja punaisia neliönmallisia valkoristilippuja, pieniä kyliä jyrkkäkattoisine taloineen siellä täällä. Siistiä, vaurasta, hiljaista, väljää (kahta viimeistä ainakin verrattuna Italiaan).
 |
| Rajamuodollisuudet oli "suht" kevyet. Eli niitä ei ollut. |
Perille päästyämme hiljaisuudesta ei kyllä ollut sitten enää tietoakaan. Mitä muutakaan sitä nyt voi odottaa sellaisen ystäväperheen näkemisestä, joka elää täsmälleen samanlaista elämänvaihetta, on asunut tasan yhtä kauan ulkomailla, ja josta löytyy pari meille jokaiselle.** Pojat hipsivät samantien peliensä kimppuun, tytöt suunnittelemaan esityksiä, koirat pyörimään keskenään ja me aikuiset ruokaa laittamaan/ syömään/ siemailemaan sivistyneesti viiniä/ kuohuviiniä/ kahvia/ teetä/ glögiä ja keskustelemaan/ parantamaan maailmaa/ muistelemaan menneitä/ vertailemaan kokemuksia/ suunnittelemaan tulevia ohjelmanumeroita. Tällä kaavalla meni iso osa viikon muistakin päivistä, mutta lisäksi:
 |
| Ulkoiltiin päivittäin. Lapset suorastaan rakastivat ehdotuksiamme kävelylle lähdöstä (no ei). Mutta tulivat silti mukaan ja kivaa oli kuitenkin, kuten tässä aattopäivän lenkillä. Joulukelit oli nekin kohdillaan... |
 |
| Jännitettiin joulun h-hetkeä. Meille tulikin suomalainen pukki (ilman että kenenkään tarvitsi lähteä "asioille", joten hyvin oli hommat järjestetty)! Ja oltiin oltu kilttejä. |
 |
| Koska tytöt esitti pukille omatekemänsä laulun, päätti Patukin kunnostautua. Näyttämällä Minecraft-style (vrt. Oppan Gangnam Style) videon iPadilta. Köh. |
Jouluaatto meni aika lailla perinteisen kaavan mukaan: lapset jännittivät, syötiin hyvin (punajuuri-vuohenjuustokeittoa, naudan sisäfileetä, paahdettuja kasviksia, lohirullia, silli(ruis)leipäsiä, tiramisua jne - tietoisesti ei-kovin-kansalliseen-tyyliin, mutta silti ähkyyn asti), pukki kävi (jo kahdelta, päätettiin armahdettiin lapsukaiset), oltiin tyytyväisiä, iloisia ja onnellisia yhdessäolosta ja rennosta olosta.
Joulupäivänä sitten jo aktivoiduttiin ja lähdettiin vähän kylille katselemaan. Ja vertailemaan ökykuusia: aatonaattona oltiin bongattu Wallisellenin kauppakeskuksen värikäs ja komia, joulupäivänä Swarowskin bling-bling-versio Zürichin päärautatieasemalla (jonne oltiin tultu Wallisellenista noin kymmenessä minuutissa siistillä, tehokkaalla ja täsmälleen ajoissa olevalla junalla). Ja olihan sitä kaupungissa muutakin hämmästeltävää, tuli mm. todettua että voisi sitä rikkaampikin olla. Onneks oli kaupat kiinni. Hieno kaupunki kyllä, ja niin siisti. Ja hiljainen (ei vissiin ihan kovinta kauppapäivää tuo 25.12).
 |
| Niin että mikä taantuma? Ei paljon näkynyt tällä reissulla. |
 |
| Pikkunen kultahippu. Jollaisen kai voisi ostaa tuosta taustalla olevasta liikkeestä. Tai jostain kuitenkin. |
 |
| Ja löytyi niitä kellojakin! Kalliita ja hienoja kuin mitkä, mutta sympaattisimmat oli kyllä nämä kapistukset. |
Tapaninpäivän ajelut taas otettiin kelkalla Euroopan pisimmällä kelkkaradalla Grindewaldissa. Ja sitä ennen ajeltiin pari tuntia autolla sinne kelkkaradalle. Ylensyöneinä (ja laiskoina) ei jaksettu kävellä kahta tuntia sinne yläasemalle asti, joten tyydyttiin sitten "vain" joidenkin kilometrien mittaiseen viilettämiseen, oisko ollut 6 tai jotain sen 15 potentiaalisen sijaan. Mutta silti: aurinko paistoi, lumi hohti valkoisena, kyydit oli hyvät. Kerrassaan upea päivä ja kokemus.
 |
| Kävi se kuntoilusta tämäkin. Mieluisasta kyllä. |
Vanhemmat herrat lähtivät heti seuraavana päivänä valloittamaan uutta Alppien huippua, tällä kertaa suksilla, mutta me rouvat suuntasimme toistamiseen Glattin ostoskeskukseen, kera lapsien, tuhlaamaan joulupukin tuomia rahoja. Oli muuten eka kerta puoleen vuoteen, kun tuntui että tarjolla oli tasan yhtä laaja (no okei, vähän parempi vielä) valikoima tuotteita kuin kotimaassa. Italiaanot ei ihan tätä ole vielä onnistuneet meille tarjoamaan, joten tuli kovin kotoisa olo. Onnistunut shoppailukierros kruunattiin lasten hoitamilla jätski- ja kahvitilauksilla: asioivat reippaasti saksaksi ja hoitivat meille pöydässä odottaneille mammoille kerrassaan vastustamattomat cappuccinot.
 |
| Tilattiin kahvit, saatiin nämä. Ei voi valittaa. |
Perjantaina päästiin sitten koko sakki suksille, tällä kertaa Hoch-Ybrigin lumille. Vuoden tauon jälkeen oli vähän jäykkää menoa ja Patu totesi useampaan otteeseen: "mä vihaan laskettelua", mutta sinnikkäästi jatkettiin silti. Ja olihan se hienoa. Peuramaa voi tuntua hiukan laimealta tän jälkeen, vaikka sveitsiläisittäin kyseessä olikin keskus vaatimattomammasta päästä (hah).
 |
| Mäkeen menossa. |
Lauantaina jatkettiin vuorikiipeilyä, tai lähinnä cityvaellusta Uetlibergin näköalapaikalle, josta näkee hienosti koko Zürichin ja vähän enemmän. Ja saa sykkeen korkealle. Paikattiin terveysintoilua välittömästi nauttimalla huipulla lounaaksi Alpen Macaronia ja juustoistakin juustoisempaa Fondueta. Lenkin jälkeen oli kyllä hiljaista porukkaa ja hyvä käpertyä sohannurkkaan katsomaan varhaisia James Bondeja. Ja pakkaamaan kamoja seuraavan päivän siirtymistä varten.
 |
| Zürich. |
 |
| Ja toiseen suuntaan katsottuna lande. |
 |
| Alpen macaronit lautasella. |
Summa summarum: ihan parhaat matkanjärjestäjät saatiin tälle reissulle, majoitus viisi tähteä plus ja seura loistavaa. Täydellinen jouluviikko, todellakin. Haikein mielin lähdettiin paluumatkalle, jolla tosin odottivat sitten ihan uudet seikkailut... niistä lisää seuraavassa jaksossa! (Tän olen muuten aina halunnut päästä sanomaan).
** Elikkäs*** kyseessä oli niin sanotusti kahden standardiperheen kohtaaminen.
*** Inhoan muuten tuota termiä, ja näköjään viljelen sitä ihan kiusaksenne/koska se on niin tarttuva/yritän olla nokkela/hassunhauska tms.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti