Todistukset

Perjantaina lapset saivat viimein syyslukukauden todistukset, kouluvuosi kun alkaa täkäläisittäin olla puolivälissä. Papereissa ei ollut ainoatakaan numeroa, vain kirjalliset arviot. Pinskulle tämä oli pettymys, haluaisi kuulemma tietää kuinka hyvä on. Mun mielestä taas kirjallinen arvio on parempi, siitäkin huolimatta, että iso osa arvioista oli selkeästi standardikamaa. Mutta oli siellä henkilökohtaistakin palautetta, eikä ollenkaan huonoa. Päinvastoin:

Patulle muun muassa (vapaasti suomennettuna):
Patu on sopeutunut hyvin uuteen kouluympäristöön ja päivittäisiin rutiineihin. Hän on osoittanut uskaltavansa ottaa riskejä*, toimien myönteisellä asenteella luokkatovereidensa kanssa ja kaikkien koulun tuomien uusien haasteiden edessä. Hän kehittyy kommunikoijana**, ilmoittaen esimerkiksi sen, milloin on aika pakata tavarat lounastaukoa varten! Vaikka Patu on osoittanut huomattavaa parannusta työssään, täytyy hänen edelleen kehittää käsialaansa ja esiintymistaitojaan.

Pinskulle:
Pinsku on sopetutunut hyvin uuteen kouluympäristöönsä ja on ystävystynyt luokkatovereidensa kanssa viettäen mielellään aikaansa heidän kanssaan. Hän työskentelee kovasti oppiakseen englantia ja kirjoittaa iPadin kielenkääntöohjelman avulla. Pinsku nauttii ääneen lukemisesta, mikä auttaa häntä oppimaan uusia sanoja ja kielioppia. Pinsku on älykäs, iloinen ja urheilullinen oppilas, joka on aina valmis osallistumaan erilaisiin tehtäviin. Hän on miellyttävä luokkatoveri.

Ylpeä näistä saa olla! Etenkin, kun omana tavoitteena oli lähinnä saada lapset sopeutumaan uuteen ympäristöön, ymmärtämään vierasta kieltä ja kommunikoimaan sillä. Kaikki ylimääräinen opittu on plussaa. Ja sitä opittua on paljon.

Tässä jaksossa aiheena on molemmilla lapsilla energia. Etenkin Patulla on ollut hauskaa, kun suurin osa päivistä on käytetty erilaisiin kokeiluihin ja tutkimuksiin. On rakennettu paperilennokkia, laskuvarjoa kananmunalle, puhallettu pillillä paperipalloja, pohdittu erilaisia keksintöjä ja niiden vaikutusta jokapäiväiseen elämään, tutkittu Leonardo da Vincin aikaansaannoksia ja niin edelleen. Perjantaina lapset lähtevät tämän vuoden ekalle kouluretkelle Larderelloon, vulkaanisesti aktiiviselle alueelle täällä Pisan maakunnassa. Tarkoituksena on edelleen tutkia energia-aihetta ja uusiutuvia energiamuotoja.

Olen yhä riemuissani koulun tavasta lähestyä oppimista. Päätä ei todellakaan puuduteta ulkoa opeteltavilla asioilla, vaan omaan ajatteluun, faktojen selvittämiseen, erilaisten näkökantojen ymmärtämiseen ja kokonaisuuksien näkemiseen kannustetaan koko ajan. Patu varsinkin tykkää tästä tavasta käydä koulua (no, eipä sillä paljon vertailukohtaa ole), ja toistelee nykyään päivittäin, että haluaa jatkaa täällä vielä ensi vuonnakin. Saapa nähdä miten se järjestyy - tosin näyttää siltä, että merimiehen projekti täällä kestää vielä ainakin vuoden, joten sen puolesta no problem. Mutta kattellaan nyt miten muut elämän aspektit tähän suhtautuu ja palataan asiaan...

Ihan huippua on siis koululaisilla: kavereita, kiva koulu ja pienet luokat, ymmärrys jo hyvällä tasolla ja elämä kaiken kaikkiaan tasapainossa. Mitä nyt Pinskulla on ollut vaikeuksia sopeutua siihen, että oma itsenäisyys on täällä rajoitetumpaa kuin Suomessa. Kymmenvuotiaana vähemmän etäisyyttä ja omaa rauhaa kuin seitsemänvuotiaana***. No, fakta on, että täällä lapset eivät juuri liiku yksikseen ja koulumatkat vaativat ehdottomasti aikuisen läsnäoloa. Itsenäisyyskaipuuseen on kuitenkin tuonut pientä helpotusta se, että ollaan päästetty tyttö itsekseen ulkoilemaan spanielin kanssa lähipuistoon. Kovasti tuntuu tästä vapaudesta nauttivan.

Koulussa siis mennä porskutetaan oikein hyvin, mistä jaksan edelleen, etenkin alun vaikeuksien jälkeen, olla suunnattoman iloinen. Porhalletaan nyt vielä muutama viikko ja sitten koittaakin viikon 8 talviloma ja Suomi-kavereiden vierailu. Parhautta!

* Yksi koulun tavoitteista on tehdä lapsista "Risk takereita" eli rohkaista kokeilemaan uusia asioita.
** Toinen koulun tavoitteista on tehdä lapsista "Communicatoreita" eli hyvään kommunikaatioon kykeneviä. 
*** Olen täällä ollessa pohtinut usein, että suomalaisilta lapsilta vaaditaan tosiaankin aika paljon omatoimisuutta. Toiset tykkää siitä, toiset ei. Pinsku kuului ekaan kategoriaan. Mutta onhan 7-vuotias kuitenkin aika pieni vielä!