Valoa kohti?

Ukkonen tuuditti meidät uneen toissayönä, ja piipahti vielä eilen juuri sopivasti iltalenkin aikaan. Tammikuussa.

Valoilmiö eilisaamulta

Tässä alkaa olla ihan sekaisin, kun ei pysty sijoittamaan näitä kelejä mihinkään totuttuun kontekstiin. Tavallaan eletään jo kolmatta kuukautta kuin suomalaista syksyä loka-marraskuun vaihteessa. Välillä, päivällä sateen tauotessa, tulee ihan keväinen olo. Ihan kuin maalis-huhtikuussa. Toisaalta pimeää on kuin Suomessa tähän aikaan vuodesta, etenkin näinä pilvisinä päivinä. Mutta kadut on kuitenkin jäästä vapaat kuin huhtikuussa, eikä niillä ole tarvinnut kertaakaan liukastella. Hanskat mulla on kädessä ehkä yhtenä aamuna viikosta, kumisaappaat viime aikoina jalassa vähintään kolme kertaa päivässä (se siitä bella figurasta). Joka tapauksessa, ei nää "talvi" kelit mitenkään hohdokkaita ole täällä(kään).

Tältä näyttää aamuisin klo 7 kun lenkkeillään spanielin kanssa.

No, on välissä sentään hyviäkin päiviä, eikä meidän kellarissakaan ole toistamisen tulvinut. Hedelmiä kantavat sitruspuut ilahduttavat meikäläistä suuresti ja ainakin sisällä on lämmintä. Nyt, kun lämmitys taas parin kuukauden jälkeen pelaa. Marraskuun alussahan meillä hajosi alakerran termostaatti, eikä varaosaa saanut kuin tilaamalla ja odottelemalla useampi viikko. Viikon päivät ehdittiin nauttia asumisen mukavuudesta, kun sama ongelma toistui keskikerroksen kohdalla. No, tämänkin korjaus onnistui ripeästi viime viikolla*, kun merimies oli vähän uhkaillut vuokranalennuksilla ynnä muilla. Kyllä nyt kelpaa. Kaikki meillä sittemmin vierailleet paikalliset on todenneet, että: "Te suomalaiset taidattekin tykätä vähän lämpimämmistä asunnoista". No hemmetti, kukas sitä nyt talvella palella haluaisi :)

Appelsiinipuu aamuvalaistuksessa. Ihku.

Ja ollaanhan tässä muutenkin menossa valoa kohti. Kevät, kevät, tule jo!


* Ja korjausmieskin osasi jo vitsailla, että jatketaas sit seuraavalla kerralla yläkerran termostaatin kanssa. Ketjureaktiota odotellessa.