Kotimatka

Jos jotain sattuisi kiinnostamaan, tässä koululaisten kotimatka kuvina. Kuvissa on poikkeuksellisesti vain veli, sillä sisko huili päivän kotona flunssassa. Edelleen poikkeuksellisesti viime aikoihin nähden, kuvissa paistaa aurinko. Tänään on nimittäin ollut kylmää ja selkeää, aamulla piti jopa liukastella. Toisaalta päivälenkillä koiran kanssa haistelin vastaleikatun nurmikon tuoksua (joten ihan yhtä sekaisin näistä vuodenajoista olen edelleen).

Mutta sitten matkaan:

Vakipaluureitti kulkee Scotto-puiston läpi.
Aamulla puisto ei vielä ole auki.
Koulun kulmalta oikeaan, ja tältä näyttää.

Matkalla puiston läpi.
Aika usein jäädään tähän leikkimään koulukavereiden kans.

Sitten ollaankin jo puiston portilla...

... ja tullaan ekaan suht. vaaralliseen risteykseen.

Jatketaan sillan yli (joka oli tänä aamuna aika liukas, asteita oli -1).

Sillan jälkeen vaarallisen risteyksen yli (josta unohdin ottaa kuvan) ja vähän
matkan päästä oikealle. Edessä siintää "pinjapuisto", jonka läpi kuljetaan
kohti kuvan vasenta takakulmaa.

Jatketaan kapeaakin kapeampaa jalkakäytävää tunnelin nro 1 läpi.
Sen jälkeen käännös oikealle.

Sitten pitkin Via Garibaldia pyöräilijöitä varoen.
Kauempana edessä siintää tunneli nro 2.

Tunnelin jälkeen - siirrytään siis vanhaa kaupunkia rajaavan muurin läpi -
ollaankin jo kotikulmilla. Vaarallinen risteys edessä.

Talojen välistä kotiin. Melkein perillä...

... ja kotona ollaan!

Matkaa tuohon reissuun menee lasten kanssa ilman pysähdyksiä vajaan vartin, mutta yksin olen suoriutunut matkasta parhaimmillaan seitsemässä minuutissa. Jokusen kerran on tullut vähän kiire hakemaan (lue: lähes päivittäin. Aikataulu yllättää aina).