Ypönä

Käytiin tänään infotilaisuudessa tulevassa koulussa. Ihastuttava amerikkalainen sihteeri miss Sandy otti meidät ja muutaman muun uuden (italialaisen) perheen vastaan ja kertoi koulupäivästä, tulevista tapahtumista, koulupuvuista ja muista käytännön järjestelyistä.

Westminster International School on kansainvälinen koulu, jonka populaatiosta vähän yli puolet tulee Italiasta. Viime vuosina koulussa on ollut useampia suomalaisia perheitä, kiitos merimiehen työnantajan Projektin. Tänä vuonna meidän lapset edustavat kuitenkin ainoina maatamme. Voitte uskoa, että jännittää. Niin lapsia, kuin vanhempiakin.

Oppilasjakauma kansallisuuksittain viime lukuvuonna

Ihan hurjalta tuntuu miettiä 7-vuotiastamme aloittamassa muutenkin jännää koulutaivalta ummikkona uudessa ryhmässä, jossa ei ole yhtään entuudestaan tuttua kasvoa. Ei edes opettajan. Emme nimittäin tänään päässeet vielä käymään luokissa, saatikka nähneet lastemme opettajia, tai kuulleet edes heidän nimiään... toivottavasti sellaiset on olemassa. Mut eiköhän ne maanantaina sitten selviä, luulis. Ehkä. Mahdollisesti. Todennäköisesti?

Kuopus tulee sijoittumaan 7-9-vuotiaiden 2./3. vuosiluokalle, ja pahus soikoon, tänpäiväisen tiedon mukaan sisarensa menee eri ryhmään, eli 9-11-vuotiaiden 4./5. vuosiluokalle. Tämä on kova pala pikkumiehelle, joka itku silmässä ilmoitti, että hän ei mene kouluun jos eivät pääse samalle luokalle. Toinen ilmapiiriä kiristävä asia on pakolliset koulupuvut, jotka yllättäen aiheuttavat nuorelle herralle suurta ahdistusta (yleensä sille ei juurikaan ole ollut väliä mitä on päällä, mieluiten ei mitään ettei tarvis pukea/riisua ollenkaan joten reaktio on uusi ja outo). Esikoinen taas tuntuu suhtautuvan kouluun enemmän uteliaisuudella ja jopa kiinnostuksella, mutta silti ollaan useampana iltana lohdutettu ahdistunutta ja surullista pikkutyttöä.

Opetussuunnitelma on sinänsä mielenkiintoinen ja painottaa IB-koulujen tapaan soveltamista, asioiden tutkimista, kyseenalaistamista ja luovaa ongelmanratkaisua. Kannatan. Ipadit on oppilaille pakolliset (ja tää onkin lasten mielestä suunnilleen ainoa positiivinen asia koulussa), ja opettajan tekemät muistiinpanot siirtyy niille automaattisesti. Wohoo, pitäiskö kertoa niille että Suomessa saa ehkä käyttää tulevaisuudessa lyijykynää YO-kokeessa :)

Oli miten oli, tällä hetkellä tuntuu vähän lapsenrääkkäykseltä heittää rassukat koulutaipaleelle selviytymään yksikseen. Pelottaa, ahdistaa, surettaa. Tämä lienee se hinta, mikä tästä meidän (aikuisten) unelmavuodesta maksetaan. Toivotaan kuitenkin, että tulevaisuudessa ollaan kaikki sitä mieltä, että satsaus kannatti. Ainakin IB-ohjelmien tavoite kuulostaa upealta:

"The aim of all IB programmes is to develop internationally-minded people who, recognizing their common humanity and shared guardianship of the planet, help to create a better and more peaceful world."

Tätä kohti mennään ja yritetään nyt päästä ahdistuksestamme yli keskittymällä koulutarvikkeiden shoppailuun. Kalliista lukuvuosimaksusta huolimatta omalla rahalla ostettavien tarvikkeiden lista on nimittäin pitkä.

Lisää päivityksiä seuraa. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin!

May the Force be with us.

Haastattelussa Patu

Tänään otamme haastatteluun perheen kuopuksen. Patu, mitä mieltä:

  

Oletko viihtynyt Italiassa? Onko täällä sellaista kuin ajattelit?

Olen viihtynyt. On sellaista kuin ajattelin.

Mitä teit eilen?

Olin eläintarhassa. Siellä oli paljon eläimiä. Mun suosikkieläimet oli hylje, virtahepo, sarvikuono, pikkuvuohet ja elefanttikin oli ihan hauska. Siellä sai ruokkia eläimiä. Yks vuohi yritti syödä suoraan koneesta, koska se oli röyhkeä (toim. huom: eläimille sai ostaa ruokaa sellaisesta "purkka-automaatista", joka oli aitauksen vieressä).

 

Mitä muuta olet tehnyt?

Käynyt lelukaupassa, uimassa, pelannut Minecraftia, pelannut futaa, matkustanut junalla.

Tältä näyttää Minecraft

Mikä on ollut kivaa?

Kaikki.
 

Mikä tylsää?

Ei melkein mikään, paitsi yks pitkä kävely Luccassa.

       

Mitä aiot tehdä tänään?

Soittaa jollekin kaverille jossain vaiheessa. 

 

Mitä haluaisit tehdä Italiassa ollessasi?

Leikkiä kavereiden kanssa. Mennä Rainbow Magiclandiin ja Zoo Marineen (=huvipuistoja). Ja nähdä Colosseumin Roomassa. Venetsiassa haluaisin käydä myös.

Oletko oppinut italiaa? Olen jo vähän. Kaikenlaisia sanoja. Silenzio, grazie, buongiorno esimerkiksi.

Mitä odotat tulevalta syksyltä?

Paljon kaikkea. En tiedä vielä mitä.

Mitäs tuumaat koulun aloittamisesta Italiassa?
Vaikeeta. Jännittää vähän. Koulussa hyvä juttu on se, että siellä saa pelata iPadilla omalla ajalla. 

Jos saisit esittää kolme toivetta, mitä ne olisivat?  
1) Haluaisin saada kavereita.
2) Haluaisin pelata Grand Theft Autoa.
3) Haluaisin oppia Italiaa, että voisin puhua täällä.

Mitä vielä haluaisit kertoa/toivoa/kysyä

Haluan toivoa että kaikki, jotka lukevat tämän, antaa mulle euron ;). Terveisiä kavereille!

Opashommissa

Luoja varmaan suunnitteli mulle oppaan ammattia, sen verran paljon tuntuu noita hommia olevan tyrkyllä. Oli paikka mikä tahansa, siis todellakin mikä tahansa, multa tullaan kysymään neuvoa jonnekin. Esimerkkejä on paljon, päälimmäisenä tulee mieleen Firenze kymmenen vuoden takaa, jossa olin käymässä päiväreissulla ja silti joku turisti meinasi, että mä voisin tietää tien jonnekin merkittävään paikkaan. No en tiennyt. Kuten en Lontoossa tai Korsikallakaan, jossa saatiin kuitenkin ihan pätevä ranskankielen harjoitus aikaiseksi siinä asiaa ihmetellessä.

Täälläolo lyö kuitenkin laudalta kaiken aiemmin kokemani. Tänään tuli nimittäin kymmenes kerta neuvontaa täyteen. Kaks näistä kerroista on ollut turisteja, toinen hollantilainen ja tänään ranskalainen, mutta muut kahdeksan on lähestyneet mua kysymällä italiaksi: "Dov´è..."

Perille löytäminen ei ainakaan ole opasteista kiinni, sanoisin

Okei, ymmärrettävää sinänsä että yhtä kertaa lukuunottamatta olen ollut koiran kanssa liikkeellä ja on varmaan oletettavaa että olen edes jossain määrin paikallinen. Sen verran usein tilanne on tullut vastaan, että nyt osaan jo aavistaa mistä on kyse, kun auto/pyörä/ihminen hidastaa kohdallani ja kääntää kasvonsa puoleeni. Vakiovastaus on: "en puhu italiaa, anteeksi. Can I help you in English?".

Mielenkiintoista on, että en muista että multa olisi kysytty Suomessa koskaan tietä minnekään. Tai no, ei ainakaan kovin usein. Mikä on sitten pistänyt blondin miettimään josko täkäläisillä ei a) ole navigaattoreita samassa määrin kuin kotimaassa tai b) ole minkäänlaista kynnystä kysyä tietä. Us-ko-ma-tonta. Suomalainenhan vaikka harhailee tunnin ennemmin kuin alentuu kysymään apua. Tai ainakin suomalainen mies.

Ai että mä odotan sitä päivää, kun voin neuvoa tien italiaksi. Nyt on seitsemän kahdeksasta italialaisesta karannut, kun olen yrittänyt tarjota tuota enkunkielistä vaihtoehtoa. Ollakseni oikein avuksi, pitää varmaan opiskella vielä vähän Pisan karttaakin.

Ja kas, mullahan on missio. Just niinkuin oli tarkoitettu.

Puutteita valikoimissa

Kuvittelin, että täällä olisi edelleen voimissaan kulttuuri, jossa päivittäistavarat ostetaan erillisistä pikkukaupoista hypermarkettien sijaan. Meillekin tämä on sangen mahdollista: 50 metrin säteellä kotiovelta löytyy mm. liha-, hedelmä- ja leipäkauppa, pari kukkakauppaa ja pyöräliike. Ihan superia!

Etupihan lihakauppa

Nykyisin pikkukaupat saavat kuitenkin jakaa asiakaskuntansa isompien kanssa. Kyllä täältäkin nimittäin löytyy kasa liikkeitä, joista saa kaiken kerralla. Eikä ne nyt mistään varsinaisesta ostajakadosta näytä kärsivän eli tuntuvat kelpaavan paikallisillekin. Meidän tie vie aika usein Coopiin (vrt. K-Supermarket/S-Market), Ipercoopiin tai Carrefouriin (vrt. Prisma/Citymarket). Testaamatta ovat vielä (ainakin) Esselunga, Leclerc ja PAMissakin on käyty vasta kerran. Pitää varmaan lähiaikoina ottaa agendalle, sillä tähän mennessä meilä on ollut haasteita löytää kokonaan/sopivan hintaisia/totutun mukaisia:

• pussikastikkeita. Valmiina versioina löytyy herkkusienikastiketta, juustokastiketta ja pestoa, ja Ikeasta saa kermakastiketta pussista. Alkaa meinaa aika nopeesti tökkiä tämä valikoima. (Tiedetään, nyt olisi viimein aika opetella tekemään kastikkeet alusta asti itse, mutta sitä ennen pitää muuttaa ruuanlaittotottumuksia. Kastiketta ei tällä tyylillä voi alkaa miettiä vasta kun muu ruoka on about valmista. Mut ehkä musta vielä tulee kastikemestari(kin)).
• kermaviiliä tai ranskankermaa. Smetanaa saa muutamasta kaupasta, mut eihän se oo yhtään sama asia.
• maitorahkaa. Tai sitten me ei vaan ymmäretä millasessa purkissa/mistä sen löytää.
• muita kuin kauden/paikallisesti tuotettuja vihanneksia ja hedelmiä. Tästä oli muuten ihan asiallinen juttu tänään Hesarissa. Tavallaan hyvä näin, mutta vähän sitä kaipaa esim. bataattia. Kurkkuakaan ei löydy muualta kuin Lidlistä (joka on muuten tännekin tehokkaasti levittäytynyt).
• juustoista ainakin halloumia ja järkevänkokoista palaa (eli sellaista josta voi leikata siivuja juustohöylällä) esim. goudaa. Mozzarellaa ja parmesania on kyllä riittämiin, joten niillä mennään.
• peruna-sipulisekoitusta tai ylipäänsä muita perunapakasteita kuin ranskalaisia. Okei, nääkin on tietty tehtävissä ja vaatii vaan omasta laiskuudesta luopumista.
• hyvää suklaata. Milkalla on yks ihan kelvollinen versio, mutta ikävä on Fazeria ja Marabouta.
• irtokarkkeja, ml. salmiakkia. Haribon pusseja saa, mutta Candyking-tyyppisiä karkkikatuja ei ole.
• koiran puruluita. Täällä on ihan kummallisia versiota ja/tai tosi kalliita. 

No, on täällä kuitenkin ihan huima valikoima pastoja, erilaisia mereneläviä, hyvää leipää (ruisleipää ei tietenkään), edullista lihaa ja toooosi paljon kaikkea sellaista, joita on tottunut Suomessa syömään. Sen verran alkaa kielikin jo taipua, että tietää suunnilleen mitä on ostamassa. Ehkä me pärjätään.

Ja onhan nää todella first world problems.

Tumblr kiteyttää ongelmat

Pienet ystävämme

Niin keskustassa kun asutaankin, on meillä yllin kyllin pieniä vipeltäjiä ympärillämme. Oman karvakamun lisäksi pihaa hallitsee muutama reviiritietoinen kissa, joista Iso Musta on (kuulemma) julmin ja pelottavin. Edellisten asukkaiden koira oli halkaissut kuononsa sen kanssa, joten ollaan oltu aika varovaisia kun päästetään omamme pihalle. Käsillä on hyvä olla käpy jos toinenkin, just in case.

Iso Musta Kissa istuu usein ikkunalaudalla, tällä kertaa naapurin aidalla

Sisiliskot kuuluvat aurinkoon ja lämpöön - ja niitä onkin riittämiin - mutta lisäksi pihaltamme on bongattu mustarastaan pesä, gekkoja ja kerran on tehty havainto jopa siilistä. Postilaatikon takana asuu salamanteri ja lepakot liitelevät iltaisin talon ympärillä. Pirullisimpia pikku "ystäviä" ovat hyttyset, joita Pisan läpi virtaava Arno-joki palvelee ilmeisen hyvin. En muista, koska olen ollut näin paukamilla, varmaan jonain Lapin-kesänä vuonna miekka ja kypärä. Kaiken lisäksi kiusankappaleet eivät pidä mitään ääntä, iskevät salamannopeasti ja ovat siten ihan mahdottomia havaita. Ja puremat kutittaa niin pirusti.

JOKU on VÄHÄN raapinut hyttysenpuremia.
Tulee muuten säväyttävät jalat näistä.

Onneksi edellä luetellut on kuitenkin suhteellisen kestettäviä seuralaisia. Ilmeisesti täällä pörrää vähän epämiellyttävämpiäkin, kun lähikatuun oli ilmestynyt kummallinen varoitus:

Jotain täs varmaan tarvii ottaa huomioon, mutta mitä...?

 
Cani tarkoittaa koiraa, mutta muuta en sitten ymmärtänytkään. Käveltiin spanielin kanssa aika varovasti ohi, onneksi, kun sanakirja lopulta paljasti, että kyse on rotanmyrkystä. Hyvä että kertoivat! En sitten tiedä mitä mieltä pitäisi olla siitä, että nuoli osoittaa lähipizzeriaan, josta ollaan haettu monet maittavat illalliset...

Natisevat liitokset

Kuntauudistus puhuttaa täälläkin. Säästää pitäisi ja sen seurauksena kuntia/maakuntia niputetaan yhteen. Toscanassa liitosten seurauksena on suunniteltu syntyvän kolmesta viiteen maakuntaa nykyisten kymmenen sijaan. Näistä yksi muodostuisi yhdistyneestä Pisasta ja Livornosta... ehkä.

Pisa ja Livorno on vähän kuin lapsuuteni Riihimäki ja Hyvinkää. Ah, niin samanlaisia, mutta kuitenkin niin erilaisia. Kumpikin vähän parempi toista, omasta mielestään. Pisalaiset siis pitää livornolaisia vähän dilleinä ja päinvastoin. Ja kuten arvata saattaa, ihan helppoa ei ole tehdä päätöstä siitä, mikä tämän uuden maakunnan pääkaupunki ja/tai nimi on.

No, pisalaisten mielestä tietenkin Pisa. Ja punavalkoinen lippu säilyköön.

Pisassa on torni, yksi Italian tunnetuimmista ja samalla Euroopan vanhimmista yliopistoista, Toscanan kansainvälisin lentokenttä ja kunnioitettava menneisyys aluetta hallinoivana meritasavaltana tuhatkunta vuotta sitten. Livorno taas on Toscanan toiseksi suurin kaupunki, jossa on yksi Italian tärkeimmistä satamista, serie B:ssä pelaava jalkapallojoukkue A.S. Livorno Calcio ja Camp Darby, jenkkien sotilastukikohta. Yhteensä tällä alle 2 500 neliökilometrin alueella asuu yli 350 000 ihmistä, joten mielipiteitä ja niiden esittäjiä riittää.

Livorno merda! Lukee seinäkirjoituksissa pitkin Pisaa. Siis haistakaa paska, Livorno. Ja Livornossa vastaavasti Pisa merda! Tai: Pisa on laardia! Livornolaiset on kaniineja!

 
Saas nähdä kuin käy. Jostain syystä mun sympatiat on Pisan puolella ;)

 

Kesäyö

Terveisiä (koti)terassilta! Istuin siellä juuri pienen Strongbow-pullon verran ja nautin. Hiljaisuudesta, lempeästä lämmöstä (26 väittää iPhone, lämpömittareita emme omista), pimeydestä. I-ha-naa!

Kuvauskaluston taso ei ihan riittänyt ikuistamaan Hetkeä, mutta kaunis se oli. Ja päässä soi Pariisin kevät.

Ei mulla sit muuta tänään. Kyllä elämä on ihmisen parasta aikaa.

Positiivarit

Hehkuttelin taannoin Facebookissa täällä vietettyjä pitkiä, ihania aamuja, jotka pitkä loma mahdollistaa. Yllättäen sitä on silti lipsahtanut tiettyihin rutiineihin: ensin spanielin kanssa lenkille, sitten mutteripannukahvit ja aamiainen, il Tirrenon ja la Nazionen otsikot (kiitos Google translate!) sekä digihesarin pikkutarkkaa selailua tunnin verran. Josta päästäänkin viimein tänpäiväiseen aiheeseen.

Lehden loppupuolelta löytyi nimittäin tänään juttu Nyt ottaa pattiin, jonka mukaan ne­ga­tii­vi­suus on meil­le luon­tais­ta ja po­si­tii­vi­suus poh­jim­mil­taan kei­no­te­kois­ta -- ne­ga­tii­vi­suu­des­ta puolet on ge­neet­tis­tä ja toi­nen puo­li opit­tua tai ym­pä­ris­tön sa­ne­le­maa. No todellakin. Subjektiivinen näkemykseni on, että suomalaisten valtaosa kallistuu tuonne negatiivisten ajattelijoiden puolelle. Toisin kuin minä*. Tai italialaiset (joiden perimmäinen kansanluonne on toki mulle valjennut ihan tyhjentävästi tässä kuuden viikon aikana...).

No, muutama todiste kuitenkin sen puolesta, että italialainen toivoo parasta eikä pelkää pahinta. Ja suhtautuu muutenkin elämään positiivisesti:

Ensinnäkin, ne hymyilee aina. Vaikuttaa myös siltä, että ihmistä pidetään hyvänä kunnes toisin todistetaan, mikä johtaa siihen, että muille voi olla ensisijaisesti ystävällinen. Tilaa voi antaa, apua tarjota, ylipäänsä välittää. Täst mie kovin tykkään.

Toiseksi, suunnitelmat laaditaan positiivisista lähtökohdista. Näillä meidän hoodeilla about joka neljättä tönöä rempataan, ehostetaan tai rakennetaan muuten vaan uusiksi. Niin on tuossa naapurissakin, jossa lihakauppias (joka on muuten myös meidän vuokranantaja) päätti korottaa taloa yhdellä kerroksella. Työt alkoivat vuosi sitten ja ne oli aikataulutettu päättymään kevään korvalla. Tänään näyttää tältä:

No okei, alkaa toi yläkerta jo olla valmiihko.

 ... ei siis olla pysytty ihan aikataulussa. Mikä on meidän kannalta ihan mukavaa, sillä noi remppamiehet on antaneet jatkuvasti näytettä tuosta ensimmäisen kohdan väitteestä. Hymyjä, apua, iloisia tervehdyksiä. Mut sitten tietty vois vähän harmittaa, jos ois vaikka evakossa rakennusprojektin ajan.

Positiivisesti laadittiin aikataulut tuossa vähän matkan päässäkin, jossa rempan piti valmistua vuodenvaihteessa. Näyttäis vahvasti siltä, että homma on edelleen vähän kesken:

Tällainen kyltti löytyy joka remonttikohteesta
= loistavaa viihdettä korttelikyttääjälle

Oma lukunsa on tietenkin eräs laivanrakennusprojekti, joka on vuoden myöhässä aikataulustaan (ja jonka takia me päästiin tänne, ei siis aihetta valitukseen). Paikalliset on tällä hetkellä vahvasti sitä mieltä, että maaliskuussa olis jo viimeinenkin botski valmis. Realistisesti arvioiden ei muuten ole. On kesäkuussa, jos silloinkaan. Todennäköisesti elokuussa. Tai syksymmällä.

Mutta positiivinen italialainen ajattelee: "kyllä se periaatteessa vois onnistua, yritetään hei". Toki tielle voi tulla kaikenlaisia hidasteita: kuumaa, kylmää, tulvia, eurokriisiä... mitä näitä nyt on. Mutta mitäs sitä mököttämään. Arvostan!

*mm. tän takia olen sitä mieltä, että olen syntynyt ihan väärään paikkaan

Kohupaljastus: koti!

Tämä postaus on pitänyt tehdä jo pidemmän aikaa, mutta aina on joko kämppä sekaisin tai kamerasta akku lopussa tai kiire (!) tai jotain. Mutta tässä ne Italian-kodin kuvat nyt on. Tervetuloa virtuaalivisiitille!

Ystävällisesti tervetuloa. No, portti ei sentään ole lukossa.

Merimiehen työnantaja järjesti meille asunnon, joten ei päästy itse vaikuttamaan missä asutaan ja miten asutaan. Mutta vallan onnekkaasti kävi ja sijoituttiin ihastuttavaan paritaloon aivan Pisan keskustan tuntumaan, hyvälle alueelle.

Kotitalo etupihalta. Naapurit on niin
lähellä ettei koko taloa saa millään kuvaan kerralla.

Meidän talo on ikään kuin "takapihalla" eli suojassa parin kadunvarren talon takana. Ympäristö on rakennettu tiiviisti, mutta silti tilaa on (ainakin mulle) riittävästi, oma piha jopa. Ja autotallikin löytyy. Kaikista huoneista pääsee terassille ja/tai parvekkeelle, mikä on ihan luksusta.

Eteisaula

Asutaan neljässä kerroksessa. Siivoamista riittää, mutta niin riittää aikaakin joten en valita. Sisääntulokerroksessa meillä on isohko aula, kuvasta vasemmalle mennessä päästään keittiöön ja alakerran vessaan. Oikealla on olohuone.

Keittiö

Kämppä oli osittain kalustettu, mutta kyllä sitä omaakin kamaa tuotiin 26 kuution verran. Keittiössä esim. ei ole mitään Suomesta tuotua, irtaimistoa lukuun ottamatta. Ja huomaa tuulettimenketku - sellaiset on meidän ilmastointilatteet. Mutta kummasti sitä suomalainenkin tottuu ympärivuorokautiseen 28 asteen sisälämpötilaan (ja salaa jopa nauttii siitä).

Alakerran wc.

Kylppäreitä on talossa kaksi, alakerran versio on siitä mielenkiintoinen että suihku on keskellä lattiaa ja vesi pääsee leviämään vallattomasti ympäri vessaa. 

Olohuone

Suosituin oleskeluhuone on tähän saakka ollut keittiö. Mutta varmaan olohuoneellekin tulee enemmän käyttöä kun edetään pidemmälle syksyyn. TV kaistan kautta katsotaan suomalaisia ohjelmia, mutta kyllä Italian tv:kin on päivittäin päällä - lähinnä lastenohjelmat.

Kellarikerros, peli- ja vierashuone.

Kellarikerros on tällä hetkellä lämpötilaltaan miellyttävin ja kuulemma joku aikaisempi asukas olikin siellä asunut kesäaikaan. Me ollaan sijoitettu kellariin vieraat (kuulostaa pahemmalta kuin onkaan :) ja toistaiseksi myös lasten wii- ja pleikkapelit pelaillaan täällä. Kellarin kautta pääsee myös autotalliin ja pariin varastotilaan. Kerrankin on paikkoja, mihin tunkea ylimääräistä roinaa piiloon (ei muuten tasan riitä 26 kuutiota takaspäin muutettaessa...).

Keskikerroksen aulaa

Keskikerros on lasten valtakunta. Edessä siintää Pinskun huone, kuva on otettu Patun huoneen ovelta. Vasemmalla on kylppäri.

Pinskun huone

Patun huone

Kylppäri

Kylpyamme on ollut kovassa käytössä, sellaista kun ei Suomen kodista ole koskaan löytynyt. Muutamaan otteeseen ollaa kyllä kaipailtu saunankin perään, me hullut lämpimästä pitävät.

Näkymä omalle pihalle Patun parvekkeelta

Ylin kerros on sitten meidän vanhempien aluetta. Täällä tullaan pakertamaan myös Gradun parissa.

Makuuhuone ja työtila

Yläkerran näkymä naapurin pihalle päin

Pisan kattojen yllä

Kierroksen lopuksi palataan vielä sisääntulokerroksen terassille, elikkäs pyykkitupaan, kesäkeittiöön ja auringonottoalueeseen. Italialaiseen tapaan pyykkikone on ulkona. Jännä nähdä mitä se talvesta tykkää.

Pyykkitupa

Kiitos käynnistä. Tervetuloa kyläilemään! T. Naksu

Haastattelussa Pinsku

Otetaanpa välillä vähän toisenlaistakin näkökulmaa elämään Toscanassa. Haastattelussa Pinsku.

Oletko viihtynyt Italiassa? Onko siellä sellaista kuin ajattelit?

Joo ja en. Ei ihan.Ettei oo kavereita ja oon tosi paljon msp (tästä lisää alla toim. huom).

Mikä on ollut kivaa?

Et oon ollu paljon rannalla vesi puistoissa ja sain viho ja viimein löllö pöllö housut......

Mikä tylsää?

Et eioo kavereita kenen kanssa leikki eniten toivon mun ikästä poikaa tai tyttöä.

Mitä olet tehnyt? Oletko matkustellut?

En mut syys lomalla me menää Romaan...ja Napoliin....

Mitä teit eilen?

Olin uimassa  ja kumi veneilemässä se makso 200€!!!!!!!

Mitä aiot tehdä tänään?

emt... :)

Mitä haluaisit tehdä Italiassa ollessasi?

En tiiä

Mitä odotat tulevalta syksyltä?

Et pääsen Enkun kieliseen kouluun !!!!!!!!!!!!!!!!! ;) :) :D ;D

Onko kiva mennä kansainväliseen kouluun?

Joo ,mut sanon sitä enkun kieliseks......

Oletko pitänyt yhteyttä Suomen koulukavereihin?

Oon ainoastaan Heidiin skypellä ja sähköpostilla ja msp:ssa,ja Apsuu(pupu) Panfussa ja puheluilla !!!!!!!!!!! :D ;D

Mikä on msp?

Moviestarplanet mut sen lyhenne on msp !!!!! :D

Mitä siellä voi tehdä?

Leffoja,artteja,lookeja,Sit siel voi saada kamui ja Ja jutella niitenkaa sit siel voi mennä erin näkösiin paikkoja ja ostaa vaateita tyypilles ja uusia silmiä,suita,neniä,ja aniksii.sit siel voi saada vipin ja sit siel on levveleitä oon ite 6 levul koht 7 ja mun nimi on siellä Elsuli.

Mitä vielä haluaisit kertoa/toivoa/kysyä?

En oikeen mitään mutta yhen jutun voin.....
Italiassa on todella kivaa ja suomeen terkut ;D :D!!!!!!!!!!!!

t. Pinjuska :D

Lomakausi

No nyt on ristiriitaiset fiilikset.

Jos oltais Suomessa, olisi koulu alkanut tänään. Lomat alkaa olla lusittu, sääkin kääntymässä syksyyn päin.

Vaan mitä tapahtuu täällä? Vietetään kesälomakauden kuuminta aikaa, THE lomaviikkoa. Joka toinen pikkuputiikki on "chiuso per ferie", suljettu loman takia, ja koko kaupunki on selvästi hiljaisempi kun kaikki on rannalla tai matkoilla (Italiassa, oletan). Lämpöä riittää eikä kauppoihin tulleet syysvaatteet toudellakaan houkuttele.

Ei sit mennä kampaajalle. Huomaa puhelinnumero: Pisan suuntanumero on 050 :)

Jotenkin tämä vuoden mittainen muutos ei tuntunut niin konkreettiselta, kun kaikki muutkin (suomalaiset) oli lomalla ja matkoilla jossain Välimeren suunnalla. Nyt kun aurinko vaan jatkaa paistamistaan ja me voidaan vielä jatkaa kolme viikkoa rannalla löhöilyä, tuntuukin olo vähän... syylliseltä?

Protestanttisesta kulttuurista kun ollaan, piti meidänkin sitten kaivaa koulukirjat esille. Jos sitä vaikka vähän pääsis fiilikseen kiinni.

Kolmasluokkalainen opastaa ekaluokkalaista

Nääh, ehkä me sittenkin vaan naatitaan siihen 3.9. asti. ;)

Huh, hellettä!

Siinä missä Suomessa on kärsitty harvinaisen paskasta (excuse my french) kesästä, on täällä pidellyt ilmoja. Poikkeuksellisen kuumaa, kuulemma, kun Afrikasta pukkaa jo kuudetta korkeapainetta peräkkäin. Normaalisti lämpötila pyörii max kolmessakympissä, mutta nyt Toscanan sisämaassa ollaan toistuvasti lähempänä kolmeaviittä. Ja Sisiliassa jossain reilusti neljänkympin päällä. Vettä ei ole satanut kuuteen viikkoon*.

Heinäkuussa ennuste näytti tältä

Elokuussa ei juuri muutosta tilanteeseen...

Vaan aurinkoon päässyt suomalainenhan ei valita! 40 poutapäivää putkeen sopii mulle. Pikkuhiljaa sitä alkaa jo uskaltaa viettää jopa kokonaisia päiviä sisätiloissa tekemättä mitään erikoista, kun alkaa uskoa että paistaa se päivä huomennakin.

* Mun mielestä sadetta, josta joutuu varmistamaan kaverilta että "sataako täällä" ei lasketa.

Sinulle voisi olla postia

Italialaiset ei vissiin tilaa lehtiä kotiin, ja mainokset ne näköjään haluaa mieluummin erikseen toimitettuina.* Kirjeissä ei tunneta A4-kokoa ja postia tulee muutekin vähän, pääasiassa postikortteja. Tai mitä näistä nyt sitten vois päätellä:

Vaan mitä tapahtuu kun suomalainen muuttaa Italiaan? Sehän tuo (matkalaukussa) isomman postilaatikon! Jo mahtuu aku ankat ja glorian kodit, venelehdet ja isot lähetykset ystäviltä ja sukulaisilta! Ja kaikki mainoksetkin!

Nyt tarvis vaan jonkun lähettää sitä postia. Vinkvink.

ps. luulin, että kusti polkee tätä väliä hitaasti, mutta eräskin painepesurilähetys Suomesta matkasi vaivaiset 3 päivää. En ois uskonut.

* Erilliseen Pubblicità-laatikkoon laitetaan esim. kaikki kerrostaloon jaettavat mainokset. Pikkusen helpompaa mainostenjakajalle.

Simmarit, snorkkelit, altaat ja meri

Kyllä maar on uitu tänä kesänä! Toscanan rannat ja vesipuistot alkaa olla koluttu ja Liguriassakin lilluteltu. Ihan parasta!

Viareggio

Viareggio vähän tuulisempana päivänä

Cinque Terre

Uima-allas Viareggion Balena 2000:ssa

Poolilla kavereiden kanssa. Arvostelussa vesijumppa.

Jätskipaussilla Tirrenian Sunlight Parkissa

Päiväretki Apenniineille

Keskiviikkona saatiin uudet Suomen-vieraat ja sen jälkeen onkin ollut taas mukavasti kalenterintäytettä.

Lauantain aurinkoisen ja kuuman vesipuistoretken vastapainoksi päätettiin viettää sunnuntaipäivä Apenniineillä. Koska ilmoja on pidellyt, ajateltiin että luolaretki Grotta del Ventoon (sisälämpötila 10,7 astetta) voisi myös viilentää mukavasti (eräänkin palaneen niskan).

Apenniinien rinteill

 
Matkaa vuorille on meiltä vain kivenheitto, mutta mutkia ei todellakaan ole laitettu suoriksi. Vaan mikäs meidän oli ajellessa upeiden maisemien keskellä.

Paholaisen silta Luccassa

Itse luola oli mieleenpainuva tippukivineen, veden muovaamine muotoineen ja jännine tuulineen. Reippailtiin luolan sisällä tunnin verran ja pojat meinasivat tulla toisenkin kerran, vähän pidemmälle kierrokselle.

Vastaanotto Grotta del Ventossa

Ja luolaa riitti

Ei täällä kyllä muutenkaan taida ihan heti loppua tekeminen kesken.