Oppia hakemassa

Viinitilavierailu olisi varmaan kymmenen kärjessä, jos Toscanan todo-listaa kasattaisiin. Siksi onkin jännä juttu, että tämä kohta tuli raksittua meidän listasta vasta lähes kahden vuoden jälkeen. Toki olemme päässeet nauttimaan oman tilan viineistä ystäväpiirissä, nähneet ihanat viinitarhat agriturismoissa vieraillessamme ja tehneet jopa erikseen viiniretken - Piemonteen. Syvällisemmin aiheeseen perehdyimme kuitenkin vasta hiljattain. Ja kuten elämässä yleensä käy, sattui ne kaksi kokemaamme toscanalaista viinitilavierailua samalle viikolle.

Ruffino, chianti ja sypressit. Kovin on toscanalaista.

Kuun puolivälissä saimme kotimaasta vieraaksemme ystäväpariskunnan, jonka toinen osapuoli tekee töitä viinien maahantuonnin parissa. Tämän yhteyden avulla pääsimme tutustumaan Ruffinon Poggio Cascianon viinitilaan Firenzen eteläpuolella. Kyseessä on italialaisittain suuri viinialan yritys, joka korostaa laatua, mutta haluaa tehdä sen juuriaan kunnioittaen. Vastaanotto tilalla oli lämmin ja saamamme tietopaketti laaja. Parin tunnin vierailun aikana kuulimme palasen Chiantin alueen historiaa ja viininteon periaatteita, näimme tilukset ja tuotantotilat, maistelimme muutamaa hyvää punaista, ja päädyimme myymälään ostamaan hieman kotiinviemisiä - hyvällä alennuksella. Kerrassaan mainio, ammattimainen kokonaisuus, lämminhenkisesti toteutettuna. Ruffinoon on mahdollista päästä visiitille ilman lähempiä kontaktejakin, suosittelen!

Poggio Cascianon viinitarhaa. Huomaa ruusut
viiniköynnösrivin päässä. Opimme, että niitä istutetaan tuohon
siksi, että mahdolliset tuholaiset voitaisiin havaita nopeammin.
Ruusu reagoi tuholaisiin herkemmin kuin viinit, joten jos ruusut
voivat huonosti, on odotettavissa ongelmia viiniköynnöksiinkin.
Ruusujen avulla voidaan ongelmiin reagoida ajoissa.

Korjuun ja roskien perkauksen jälkeen viini laitetaan näihin sammioihin
käymään muutamaksi viikoksi.  Ruffinon käymisastiat ovat ruostumatonta terästä.

Käymisen jälkeen viiniä kypsytetään tammitynnyreissä. Niitä oli pitkä rivi.

Vajaata viikkoa myöhemmin osallistuimme lasten koulukavereiden synttäreille, joita vietettiin isovanhempien viinitilalla San Miniatossa. Tämä viinitila eroaa edellisestä paitsi kooltaan, myös filosofialtaan. Biodynaaminen Cosimo Maria Masinin viinitila korostaa luonnollisuutta tasaisen laadun sijaan. Satovuodet ovat erilaisia, ja siksi myös viini on erilainen vuodesta riippuen. Kun noudatetaan luonnollisia menetelmiä, säilytetään jotain muuta arvokasta: aito, alkuperäinen, puhdas tuote. Myös Masinin tilalla saimme tietopaketin viininviljelystä ja -valmistuksesta, kiersimme tiluksia ja tuotantotiloja ja päätimme kierroksen maisteluun. Oli mielenkiintoista nähdä erot ja yhtäläisyydet aiemmin viikolla kokemamme kanssa.

Cosimo Maria Masinin tiluksia

Masinin tila on filosofiansa mukaisesti maanläheisempi kuin Ruffino.
Se näkyi lähes kaikessa; esimerkiksi tässä käymisastiat.

Masinin taverna on tunnelmaa täynnä. "Viini on paras
jumalan lahja" todetaan sisäänkäynnin yläpuolella.

Masinin myymälän tarjontaa. Tilan viinit on nimetty ihastuttavasti lastenlasten mukaan.
Maistelimme vierailun aikana sekä Matilde- että Nicolò-viiniä. Niiden synttärisankareiden.

Itsehän en viinin vivahteista juurikaan perusta - hyvä viini on hyvä viini ja huono on huono. Näiden katsastamiemme tilojen tuotteet pääsevät kyllä molemmat ensimmäiseen kategoriaan. Ja onhan se aina hohdokkaampaa juoda viiniä, jonka tarinan tietää. Btw - molempien tilojen tuotteita saa myös Suomesta, vähintäänkin ravintoloista. Eikun kyselemään!

Jälkimmäisellä vierailulla myös lapset pääsivät nauttimaan tilan tunnelmasta täysin rinnoin. Sen takasi uima-allas, vihreinä levittäytyvät niityt ja (valtaisa) lauma kavereita. Maisemienkaan puolesta ei voinut valittaa:

Ihan kivat synttärijuhlapuitteet. Juhlien alkuvaiheessa altaassakin oli vielä
hyvin tilaa. Yllättäen ensimmäisinä paikalla olimme me ja muut ulkomaalaiset,
italialaiset valuivat bileisiin tuntia-paria myöhemmin...

Sattuipa vielä niin, että juhlat osuivat meikäläisittäin Juhannuspäivään. Ja koska kemut jatkuivat italialaiseen tapaan pitkälle iltaan, pääsimme nauttimaan myös upeasta auringonlaskusta. Tänä(kään) vuonna ei päästy näkemään keskiyön aurinkoa, mutta ei tämäkään paha ollut...

Täällä aurinko laskee keskikesälläkin yhdeksän jälkeen.

Kyllä nyt on saatu mitä parhaimmat opit merimiehen tulevalle viininviljelijän uralle. Siis sehän on tulossa, uskokaa pois. Tai toivokaa ainakin. Sillä onhan nää toscanalaiset tilat nyt aika hemmetin siistejä. Haaveissa ei onneksi tarvitse tarkastella pankkitilin saldoa tahi muita taloudellisia edellytyksiä...

Suvi suloinen

Scusate, on pikkuisen päässyt venähtämään tämä päivitysväli. Selitys on kyllä hyvä: viimeiset seitsemän päivää hurahtivat Suomen "suvessa" ja sitä ennen oli pientä tenttiinlukustressiä. Enää ei ole, mutta nyt pitäisi opetella elämään viisi viikkoa ilman lapsia, jotka jatkavat lomailuaan kotimaassa. Oudolta tuntuu.

Oli jännä fiilis lähteä Suomeen kesällä, kun pari edellistä, maalis- ja tammikuulle ajoittunutta matkaa olivat kovin talvisia. No, kovin kesäisistä tunnelmista ei tälläkään kertaa kyllä voinut nauttia, valitettavasti. Vettä tuli lähes päivittäin ja lämpötilojen tipahtaminen noin puoleen totutusta tuntui aika karulta. Toisaalta, suomalaisiahan tässä ollaan, joten ei pitäisi yllättyä. Viimeisen viikon kokemus vastasi hyvin mielikuvaani Suomen kesästä. Kyllä me kansana ansaitsisimme parempaa! Toivotaan, että kelit pian paranevat - myös kotimaahan jääneiden lomalaisten takia.*

Tämän aamun lämpötilat lähtiessä ja saapuessa

Mutta keleistä viis - on se kotimaassa käynti aina kotimaassa käynti. Äidinkielen puhuminen on helppoa, sukulaisten tapaaminen ihanaa, saunominen parasta, kesän valoisuus upeaa, uudet perunat maistuvia, kaikki toimii kuten ennenkin, tuttujen paikkojen näkeminen lämmittää mieltä. Siitä huolimatta ei tälläkään kertaa tullut fiilistä, että Suomeen olisi mahtavaa jäädä. Kiva oli käydä, kiva oli palata. Jos kelit ois olleet paremmat, oisin ehkä voinut toisen viikon vielä maisemissa viettää, sillä nyt jäi esim. yhtä lukuunottamatta kaikki kaverit tapaamatta.

Mitään suurempia huomioita en tällä kertaa tullut tehneeksi**. Paitsi että suomalaiset on ehkä vähän puheliaampaa kansaa kuin mitä muistin (mikä voi myös johtua siitä, että höpötän ymmärtämisen ilosta enemmän kuin tarpeen). Ja ulkona syöminen/kahvittelu on sikahintaista. Tänään lentokentällä (okei, siellä on lentokenttähinnat) otin tavallisen kahvin, croissantin ja lähdevesipullon, hinta yhteensä 10 €. Italiassa olisin selvinnyt ehkä kolmella-neljällä. Ja joo, suomalaiset puhuvat miellyttävän hyvin englantia, todistin Turun-junassa, jossa oli paaaljon turisteja ja avulias konnari + kanssamatkustajia. Yllättävän paljon näki vierasmaalaisia muutenkin. Niin, ja ne punaiset valot. Tunnollisia liikennesääntöjen noudattajia me suomalaiset ollaan. Itsehän painelin italialaiseen tapaan tien yli heti, kun tilaa tuli ja jätin muut vihreiden vaihtumista odottelemaan. Oho.

Lisäksi on pakko tuoda esille kokemus, jonka uskoisin monien ulkosuomalaisten kotimaankäynneillä jakavan: on aika uuvuttavaa, kun viikon visiitille pitää ahtaa puolen vuoden tekemiset. Kalenteri on täynnä eikä rentoutumisesta voi juuri puhua. Tai tavallaan voi, sillä kaikki se tekeminen on rentouttavaa ja mukavaa, mutta samalla tiiviisti aikataulutettua. Kotiin palatessa täytyy varata ainakin päivä palautumiseen, sen verran haipakkaa noilla Suomi-reissuilla pitää. Vaikka on se sen arvoista. Ehdottomasti.

Ja kyllä se kalenterin täyttäminen tosiaan kannattaa. Sen verran ihania tapaamisia ja mökkikokemuksia tähänkin reissuun mahtui, että niillä on hyvä pitää yllä Suomi-nostalgiaa taas jonkin aikaa. Sen suuremmin selittelemättä annetaan kuvien puhua puolestaan...

Ihanaa vehreyttä Lopella

Iltaongella saunan jälkeen

Soutelemassa Rimmilässä

Veden viileydestä huolimatta tuli meikäläisenkin heitettyä talviturkki. On se sauna + uinti-kombo vaan niin mahtava.

Mutta mahtui viikkoon urbaanimpaankin eloa ja kotimaassa olon parhaita puolia:

Mitä tekee italialaiset toisena Suomi-päivänään? Menevät pizzalle, tietenkin!
Eikä mille tahansa pizzalle, vaan maailman parhaalle kotipizzalle. Kera ananaksen.

Pitkääkin pidempi karkkikatu. Mikä ihanuus!

Suora lento Pisa-Helsinki oli kyllä luksusta ja toiveissa olisi, että Finnair toteaa reitin erittäin kannattavaksi. Ois se 3 h 10 min vaan niin paljon mukavampaa kuin tavallinen melkein koko päivän matkustus. Vois ehkä piipahtaa kotimaassa useamminkin... ja ottaa vastaan vielä lukuisampia vierasjoukkioita. Olis kiva!

Matkalla mentiin yli Alppien. Patu halusi ikuistaa hienon näkymän.

Lennolla AY790 kohti Suomea. Näitä veijareita tulee kyllä ikävä!
Vaan olkoon nyt isovanhempien ja kavereiden vuoro nauttia näistä :)

* Pinskun päivitys Facebookissa tänään:

** Itse asiassa, mun huomiot taitaa kerrasta toiseen olla aika samat. Vertaa tammikuun listaa...

Todistukset

Nyt tulee sellainen postaus, että ehkä tasan isovanhempia ja kummeja kiinnostaa. Tulkoon.

5. ja 3.-luokkalainen tokavikan koulupäivän aamuna

Ipanat nimittäin saivat koulusta sellaiset spettarit, että ne on pakko tuoda julki. Ylpeydellä. Numeroita ei IB-koulun alaluokilla todistuksiin kirjata, mutta sanalliset arviot annetaan joka inquiry unitista ja lopuksi vielä erikseen kielestä, matematiikasta, italiasta, liikunnasta ja musiikista. Koko todistus on neljä sivua pitkä, joten käännän tähän "vain" nuo viisi edellämainittua.

***

Patu on edistynyt mukavasti englannissa tällä lukukaudella ja hänestä on tulossa varma kirjoittaja, jonka tarinat ovat mielenkiintoisia. Keskittyessään hän pystyy käyttämään oikeaa lauserakennetta ja kirjoittamaan lähes kokonaan ilman oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheitä. Hänen tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota oikeaan kynäotteeseen, mikä auttaisi myös käsialan muotoilussa ja kirjainkoon yhteneväisyydessä. Patu on itsevarma ja ilmaisuvoimainen lukija ääneen luokalle lukiessaan. Hän pitää tarinoiden lukemisesta ja ymmärtää tekstin erinomaisesti. Hän on aktiivinen kuuntelija ja jakaa mielellään ideansa muiden oppilaiden kanssa.

Matematiikassa Patu on luokan paras oppilas ja hän työskentelee tasaisen varmasti. Hän osoittaa ymmärtäneensä kaikki tämän lukukauden aikana käsitellyt asiat erinomaisesti. Hän on etevimmillään tehdessään peruslaskutoimituksia ja ratkaistessaan tosielämän ongelmia. Hän muistaa kertotaulut nopeasti ja tarkasti.

Italiassa Patu on tällä lukukaudella kehittänyt erityisesti sanavarastoaan, näyttäen ymmärtävän puhetta hyvin ja pystyen kirjoittamaan lyhyitä tekstejä. Hänen ryhmätyöskentelynsä on parantunut huomattavasti, mutta töiden visuaalinen esitys kaipaa joskus vielä hiomista.

Liikunnassa Patu pärjää hyvin ja nauttii etenkin uimisesta sekä leikkimielisistä kilpailuista.

Musiikissa Patu soittaa innostuneesti, hyvin tuloksin.

Opettajan kommentti: Patu on erittäin innostunut ja motivoitunut oppilas, joka antaa jatkuvasti parastaan. Hän on hyvin järjestelmällinen ja nopea suorittamaan tehtävänsä. Hän osallistuu aina luokan toimintaan itsevarmasti ja innolla ja auttaa muita oppilaita mielellään. Hän työskentelee yhteistyökykyisesti ryhmätilanteissa ja on suosittu ryhmän jäsen. Hänen ihastuttava huumorintajunsa, hyvä käytöksensä ja ystävällisyytensä, jota hän osoittaa muita kohtaan, tekee Patusta erinomaisen roolimallin muille oppilaille. 

***

Pinskun englanti on parantunut koko ajan lukuvuoden edetessä. Hän tekee aina asiat viimeisen päälle. Hänen kirjalliset työnsä ovat edelleen erinomaisia käsialan ja järjestyksen suhteen. Oikeinkirjoitus kehittyy ja hän pyrkii edistämään osaamistaan aktiivisesti. Hänen lauserakenteensa kehittyy myös sitä mukaa, kun hän oppii englannin kieliopin koukeroita. Pinsku nauttii lukemisesta ja on selvittänyt tänä vuonna muutaman melko haastavan kirjan. Parantaakseen englantiaan hänen tulisi laajentaa tyylivalikoimaansa.

Pinsku työskentelee edeleen ahkerasti matematiikan parissa ja on edistynyt mukavasti. Hän on työskennellyt kiitettävästi murtolukujen, desimaalien ja prosenttilukujen parissa Parts of Numbers -tutkimusjakson aikana. Hän valmisteli ja esitti varmuudella lyhyen oppitunnin, jonka aikana hän osoitti ymmärtäneensä opetellut asiat. Hänen työn jälkensä on aina siistiä ja loogisesti esitettyä. Hän tekee tehtävät aina parhaan mahdollisen kykynsä mukaan, eikä yleensä anna periksi jos kohtaa vaikeuksia.

Italiassa Pinsku on kehittynyt huomattavasti ja on osoittanut kasvattaneensa hyvän sanavaraston lukuvuoden aikana. Hän näyttää myös ymmärtävän italian kieliopin perusteet. Tällä lukukaudella hän on myös kehittynyt itsenäisemmäksi kirjoittajaksi, mutta suullisen ilmaisun suhteen hänellä on vielä jonkin verran vaikeuksia, mikä voi johtua myös hänen arkaluontoisuudestaan*.

Liikunnassa Pinsku pärjää erinomaisesti, osallistuu hyvin ja keskittyy.

Musiikissa Pinsku soittaa intohimolla ja sitoutuneesti, hyvin tuloksin.

Opettajan kommentit: lukuvuoden edistyessä Pinskun itseluottamus on kasvanut. Hän on suosittu ja eläväinen oppilas, joka näyttää nauttivan koulusta ja oppimisesta. Hän työskentelee hyvin ryhmän jäsenensä, koska hän on luontainen organisaattori ja hänellä on silmää yksityiskohdille. Hän kohtelee nuorempia oppilaita ihastuttavan huolehtivalla tavalla ja on hyvin ystävällinen, kohtelias ja ajattelevainen tyttö. Hyvää jatkoa tulevaisuudessa!

*** 

Että kyllä näillä puheilla kehtaa kouluvuoden lopetella. Lomille lomps!

* arkaluonteisuudesta ?!?

Viimeisiä viedään

Niin on tämäkin kouluvuosi lähes kasassa. Jäljellä on enää kaksi aamua tai puolitoista päivää, loma kun alkaa perjantaina jo lounaan jälkeen. Voisi sanoa, että lapset ovat kyllä aika lailla valmista kauraa jo. Patu pyytää joka päivä kertaamaan kesälomaohjelman (joka on sen verran mmm... monipuolinen, että on kirjattu Exceliin) ja Pinskunkin kasvoille nousee pieni hymy kaiken odotettavissa olevan kivan tekemisen vuoksi.

Jäähyväiset ovat kuitenkin tänä vuonna astetta haikeammat. Pinskun luokka hajoaa, sillä Pisaan jäävät italialaiset luokkatoverit jatkavat paikallisille yläasteille ja Edoardo muuttaa Etelä-Afrikkaan, Parsa lähtee Kaliforniaan ja paras kaveri Isabella Lissaboniin. Etenkin jälkimmäinen on neidille kova paikka. Viimeisistä yhteisistä päivistä on kuitenkin pyritty ottamaan kaikki ilo irti: toissapäivänä yökyläilyä, eilen pitkä vapaapäivä meillä (17.6. on Pisassa pyhä), tänään vuoden viimeinen kouluretki Apenniineille, perjantaina yhteinen picnic, lauantaina lukuvuoden viimeiset kaverisynttärit. Haikeutta on tosiaan havaittavaissa, puolin ja toisin. Patulla ei niinkään, sillä Dominik jatkaa koulussa ensi lukuvuonnakin.

Kaverukset Luminarassa tiistain vastaisena yönä

Ensi vuodesta emme vielä tiedä: kuulemma kouluun on tulossa uusia oppilaita, mutta mille luokalle, ei vielä ole selvää. Emmekä taida asialla nyt päätä vaivatakaan: nautitaan ensin kesälomasta ja mietitään sitten miten se Pinsku pärjäilee mahdollisesti luokka-asteensa ainoana oppilaana.

Westminsterin oppilasjako tänä lukuvuonna. Vrt 2012-2013 ja 2011-2012.

Kaverikuvioiden ohella tämä vuosi on sujunut mainiosti myös opetuksellisesti. Lukuvuoden viimeinen inquiry unit päättyi jo viime perjantaina, jolloin Patun luokka yllätti haluamalla esittää kaikki All the world is a stage -jakson aikana tekemänsä esitykset. Koska oli läkähdyttävä helle, opettaja ajatteli että vedettäisiin esitykset kevyellä kaavalla, mutta lapset päättivät toisin. Niin saimme nauttia tunnin verran laulusta, mimiikasta, tanssista ja nukketeatteriesityksistä. Kaikki olivat mukana ja Patukin selvästi nautti esilläolosta. Upeaa ryhmädynamiikkaa, hienoja esityksiä, kaiken kaikkiaan ihan mahtava henki! Miss Mignon on tehnyt luokan parissa hyvää työtä, harmi että joudumme jättämään jäähyväiset hänellekin.

Jakson aikana pohdittiin myös ilmeiden merkitystä viestinnälle

Lapset kirjoittivat itse nukketeatteriesityksensä

Valmiina esitykseen!

Pinskun luokan jakso käsitteli teemaa "Community landmarks", erilaisten yhteisöjen historiaa, arvoja ja traditioita. Vertailivat muun muassa Pääsiäisen viettotapoja eri maissa, ketunmetsästyksen etiikkaa ja lapsuusajan tärkeitä esineitä. Matematiikassa laskettiin tilavuuksia ja äidinkielessä kirjoitettiin pitkiä tekstejä inquiry unitiin liittyen. Kovasti on kehitystä tapahtunut sekä puheessa että tekstissä. Tiedänpähän kuka oikolukee väitöskirjani - sitten joskus ;)

Pääsiäinen Suomessa. Ääkköset on näköjään pitänyt kikkailla tekstiin mukaan.

Asiallinen mielipide ketunmetsästyksestä, mielestäni

Pupu - matkassa jo 11 vuotta 5 kuukautta!

Myös Pinskun mainio opettaja Miss Sarah jättää koulun, joten syksyllä on taas edessä uudet opettajat, uudet tuulet. Siinä missä Miss Mignon lentää takaisin Australiaan, jää Miss Sarah sentään Pisaan ja jatkaa opettajana uudessa koulussa (jonne me emme siis mene). Ehkä vielä treffataan! Ja onhan se Lissabonkin vain reilun tunnin ja noin sadan euron lentomatkan päässä täältä - hyvä syy lähteä tyttöjen reissuun syksymmällä ;)

Risto Räppääjän sanoin: kyllä pärjätään, kyllä pärjätään, kyllä varmasti pärjätään!

Perjantai kolmastoista

Onneksi ollaan jo tämän perjantain ja kolmannentoista päivän illassa, voisi joku huokaista. Vaan italialaisen ei tarvitse, sillä täällä huonoa onnea tuottaa perjantai seitsemästoista päivä. Taustalla on kuulemma luvun kirjoitusasu roomalaisin numeroin: XVII, joka on anagrammi latinalaisesta sanasta VIXI eli "olen elänyt", toisin sanoen en elä enää - kuolen. Ei hyvä.

Pinsku tosin tiesi kertoa, että myös perjantai 13. päivä on epäonnen päivä joillekin italialaisille. Sen tiesin itsekin, että pöytää ei koskaan saa kattaa kolmelletoista, sillä siitä tulee mielleyhtymä Jeesuksen viimeisestä illallisesta, mikä puolestaan tarkoittaa, että se joka nousee pöydästä ensimmäisenä, kuolee ensimmäisenä. 12 tai 14 on siis sopivampi luku illallisvieraille. Koska täkäläiset ovat taikauskoista kansaa, lista epäonnea - tai vastaavasti onnea - tuovista asioista on muutenkin pitkä. Esimerkiksi* kätellessä käsivarret eivät saa mennä ristiin, tai tiedossa on huonoa onnea. Kukkia ei saa laittaa sängylle edes hetkeksi, leipää ei saa laittaa pöydälle ylösalaisin, kalenterista ei saa poistaa sivuja etukäteen tai viiniä ei saa läikyttää pöydälle, paitsi jos sitä laittaa heti korvien taakse, jolloin se tuokin hyvää onnea. Hyvää onnea tuovat myös hevosenkengät, rahan löytäminen, neliapilat, tähdenlennot ja kakka. Ja samoin kuin Suomessa, sateenvarjoa ei saa avata sisällä, tikkaiden ali ei tule kulkea, musta kissa tietää pahaa, samoin kuin peilin rikkoutuminen. Onhan näitä**. Jos huono enne kohtaa, kannattaa koputtaa rautaa tai tehdä ristinmerkki. Just in case.

Saatiin muuten yks italiantunti mukavasti kulutettua juttelemalla kulttuuriemme erilaisista uskomuksista. Sen verran jäi takaraivoon, että Torinon-reissulla ostin matkamuistoksi onnea tuovan chilin/sarven, joka symboloi hedelmällisyyttä ja vie pois pahat maagiset voimat.

Harmillista kyllä sain selville vasta jälkikäteen, että tätä ei koskaan pitäisi ostaa itselle vaan antaa lahjaksi, muuten tuo epäonnea. No oho.

* Esimerkkilistasta kiitos Suomimammalle Sisisilassa, jonka kokeneempia neuvoja tässä siteeraan häikäilemättä suoraan.
** Italiaa taitaville löytyy kattava katsaus aiheesta Yahoo Answersista

Kesä yllätti italialaiset

Toukokuussa lupailtu Hannibal ei lopulta juurikaan lämpötiloja nostanut, mutta toisin on tämänkertaisen antisykloni Ciclopen laita. Lukemat ovat nousseet jo viikon verran päivä päivältä, ja tällä hetkellä kodin sisälämpötila näyttää mukavaa kahtakasia:

Kyllä tarkenee

Ei sinänsä ihme, sillä ulkolämpötilat ovat kivunneet yli (suomalaisen) hellerajan jo aamun tunteina. Eilen lähdin spanielin kanssa aikaisin ulkoilemaan, jotta pystyttäisiin pitkästä aikaa kävelemään vähän pidempi lenkki. Kello yhdeksältä säätiedotus näytti seuraavaa:

Kohtuuhyvin sujuneessa taaperruksessa auttoi ehkä myös koiran edellispäiväinen trimmaus. Merimies päätti tehdä itse ja säästää: hankki trimmerin ja surautti spanielin beagleksi. No, eihän se mitään näyttelyturkkia tarvikaan.

Hyvä siitä tuli (oikeasti), vaikkei spanieli siihen homman alussa näyttänyt uskovankaan.

Me ihmislajin edustajat taas ei voida paljon muuta kuin pysytellä varjossa, sulkea ikkunaluukut päiväksi ja pitää tuulettimet täysillä. Paitsi tietty viikonloppuisin, jolloin pääsee karkaamaan rannalle. Sunnuntaina oli tämän vuoden eka kerta koko perheen voimin, ja suunnattiin juhlallisesti Tirreniaan meidän lempipaikkaan Sunlight Parkiin. Eka kerta on kyllä eka kerta, mukavalta tuntui eikä italialaiset vissiin vielä ole saaneet kylliksi hiekkarannoistaan, kun uima-altaat ja liukumäet olivat vielä epätyypillisen vapaina, vaikka Tirreniaan saikin ajella pitkässä autojonossa tuplasti normaalia kauemmin.

Altaan kingit. Täällä viihdyttiin niin pitkään, että olkapäät jo vähän punoittivat.

Mutta oli meillä sunnuntaille toinenkin missio: päästä merimiehen toimistorusketuksesta eroon. Siinä ei vielä onnistuttu kovin hyvin, joten urakka jatkunee lähiviikkoina.

Lähtötilanne.

Tosin lähipäivinä on luvassa ukkosia, trombeja, rakeita, ties mitä, ja kymmenen asteen lasku lämpötiloissa. Toisaalta, yhä senkin jälkeen ollaan hellelukemissa, joten ehkä sitä näin suomalaisena tarkenee vähemmissäkin varusteissa edelleen. Ja ehkä yllättäen saapuneesta kesästä hämmentyneet paikallisetkin tulevat pian sinuiksi lämpötilojen kanssa, ja jättävät esim. nilkkurit, takit ja pitkät housut kotiin - niitäkin on viime päivinä bongattu, vaikkakin vähemmistönä.

Kesäkuun lopulla saapuukin sitten infernaalinen lämpöaalto Caronte*, joten hyvähän tässä on jo nyt harjoitella. Koulua enää viisi päivää - joista oikeita 3,5 - jaksaa, jaksaa!

*Niin, täkäläiset tosiaan nimeävät lämpöaallot kuten Suomessa myrskyt. No nimeää ne nekin. Onhan se nyt vaan paljon helpompaa jutella asioista niiden oikeilla nimillä.

Konsertti

Lukuvuoden harppuopinnot huipentuivat koululaisten eiliseen konserttiin. Oppilaat ekaluokalta viidenteen esittivät kukin oman kappaleensa ja toisen yhdessä yhden tai kahden luokkatoverinsa kanssa. Mistään varsinaisesta musikaalista ei ollut kysymys, mutta yllättävän hienosti naperot esiintyivät, puolitoista tuntia, ilmastoimattomassa salissa kuumana kesäpäivänä, pukukoodin mukaisine asuineen. Herkimmille katsojille taisi tulla kyynelkin silmäkulmaan (kuten mulle). Tässä muutama otos tilaisuudesta:

Patun soolo meni rutiinilla, virheettömästi.
Vieressä valvoo musiikinopettaja, Miss Marinella.

Tässä duetto Dominikin kanssa.

Pinskun soolo meni myös hienosti,
pienestä viimehetken paniikista huolimatta.

Tärähtänyt (ja ainoa) kuva tyttöjen triosta: Pinsku, Laura ja Isabella.

Lopuksi ansaittu kukitus

Hienosti tehty, ipanat!

Forza Italia!

Enää viisi päivää Brasilian MM-kisojen alkuun, ja sen kyllä huomaa. About kaikki firmat markkinoivat jotain kisojen siivellä, small talkit keskittyvät sään sijaan Italian mahdollisuuksien puntarointiin, baarit järjestävät kisakatsomoita ja mediat laskevat päiviä h-hetkeen. Italiassa jalkapallo on kova juttu.

Näin markkinointi-ihmisenä ilahduin etenkin vakioruokakauppamme Carrefourin kampanjasta, joka on mielestäni yksinkertainen, mutta nerokas. 5. ja 13.6. välisenä aikana tehdyt ostokset oikeuttavat alennuksiin Italian kisamenestyksen mukaisesti: jos Italia voittaa matsinsa, saa aiemmin tehdyistä (tietyistä kampanjaan kuuluvista) ostoksista lunastaa samansuuruisen alennuksen 7 päivää ko. matsin jälkeen; jos Italia häviää, on alennusprosentti 50. Sanomattakin lienee selvää, mitä joukkuetta me kannatetaan.

Avausmatsin jälkeen (Englanti-Italia) tiedossa olisi joko
22,41 € tai 11,20 € Italian menestyksestä riippuen.
Homma toimii samalla tavalla muiden matsien kohdalla.

On kiinnostavaa nähdä, miten aikaero ja avausottelun alkamisajankohta (klo 24) vaikuttaa täkäläisiin kisakatsomoihin. Toisaalta kyse on lauantai-illasta, joten villi veikkaukseni on, että baarit ja ravintolat ovat tuona yönä ääriään myöten täynnä. Päivämatsit taas alkavat täkäläistä aikaa klo 18, joten odotettavaa on, että päivällistä edeltävät passeggiatat jäävät ainakin innokkaimmilta kannattajilta tuolloin väliin. Ajallisesti suosituimpia lienevät klo 21 alkavat ottelut, jotka sijoittuvat juuri sopivasti päivällisen jälkeen. Joka tapauksessa, odotettavissa on kyllä sellaista hurmosta, että tällainen kääpiöjalkapallomaan kansalainenkaan ei voi olla innostumatta. Sekään ei haittaa, että Italian menestymiseen uskovat tällä kertaa vain harvat.

Nyt huudetaan: "Forza Italia, alè alè!"

Onni

Ehkä kiitollisimpia hetkiä elämässä on ne, kun näkee omien lastensa onnen. Eilen Patu totesi tyytyväisenä: "Mä sain tänään tehdä molempia asioita, mitä toivoin: kalastaa ja uida".

Kalamies keskittyneenä

Talviturkista eroon, plumpsis!

Mitä siitä, että kalaa ei tullut, ja että Vecchianon uimaranta on italialaisittain aika vaatimaton. Tai että nämä aktiviteetit keksittiin sen jälkeen, kun suunnitellut leikkitreffit Dominikin kanssa eivät onnistuneet ja Pinsku oli Isabellalla. Eikä sekään haitannut, että koko hommaan meni vain reilut pari tuntia.

Joskus onni syntyy pienistä asioista. Vaikkapa pojan lausumista sanoista ja onnellisesta ilmeestä.

Uusi perheenjäsen

Toukokuussa merimiehellä paukahti rikki kaksi vuotta Italiassa eloa. Sen myötä jouduimme kohtaamaan muutamia verotuksellisia kiemuroita, joiden seurauksena luovuimme herran virka-autosta ja ostimme työmatkoja varten toisen, ketterän ja suhteellisen pienikulutuksisen*. Sellaisen, jota mäkin uskallan ajaa täällä - eilen tuli käytyä muun muassa Luccassa ja kaupassa. Hahaa!

"Danny" pesussa

Tulokas käytettiin eilen myös pesussa, sillä siitepölykausi se jatkuu aina vaan. Ei paljon kannata itse puunailla, kun autopesusta selviää edullisimmillaan neljällä eurolla. Täkäläiset autopesulat muuten viehättää mua tavattomasti - ilmaston etuja sekin, että pesu voidaan suorittaa taivasalla klaustrofobisen hallin sijaan.

Toivotaan monia onnellisia kilometrejä "Danny" the manin kanssa!

* Eikä muuten ollut mikään helppo nakki tuo auton valinta, meinas jo ihan stressin puolelle mennä - merimiehellä. Mutta nyt voidaan todeta, että hinta-laatusuhde oli kohdillaan.