Uusia alkuja

Paitsi että koulu alkoi, toi syyskuu myös muita melko merkittäviä muutoksia meidän perheen elämään. Mun kahdeksi vuodeksi myönnetty opintovapaa päättyi elokuun vikaan päivään, ja koska edelleen haluttiin jatkaa elämää Italiassa, oli mun irtisanouduttava. Eikä kyllä edes tehnyt kipeää, sillä onhan mulla nää apurahatutkijan villit ja vapaat hommat tehtävänä, ja vaikka mitä muita suunnitelmia. Hyvä näin.

Toinen myönteinen syyskuun ensimmäiseen päivään liittyvä asia oli, että saatiin viimein meidän Suomen-asuntoon elämää. Alkuun vuokralle, mutta toivottavasti pian omistamaan - kunhan saavat omansa myytyä. Pidetään peukkuja!

Ekan kouluaamun jännittyneet ilmeet

Maanantaina lapset myös lähtivät kolmanteen Westminster-vuoteen jännittyneinä, mutta iloisina. Tai no, Patu oli kyllä aika kipsissä aamulla, sillä oli päättänyt viimein alkaa puhua koulussa, koska "niin on helpompaa". Aloitus vaan tuntui "kauheen hankalalta", mutta muutaman syvähengittelyn jälkeen puhetta tosiaan alkoi pulputa. Tähän mennessä ope on kuulemma jo pariin otteeseen saanut toppuutella herran puhetulvaa... ottaa vissiin takaisin pari menetettyä vuotta ;)

Viime vuoden opettajahässäkät ja uusi kilpaileva koulu saivat odotetusti väen vähenemään meidän koulusta, lähinnä vanhemmilta vuosiluokilta. Uusia oppilaita tuli yllättävän monta, mutta valitettavasti ei yhtään Pinskun ikäistä. Neiti käy nyt IB-koulun kuudetta luokkaa, vaikka italialaisilla ikätovereillansa on tapana vaihtaa vitosen jälkeen scuola mediaan. Yksitysopetusta on luvassa tieteissä (science), matematiikassa ja tutkimusjaksoissa (inquiry unit), loppuosan päivästä viettää 4/5-luokkalaisten kanssa, eli veljensä kanssa samassa ryhmässä. Tässä kolmen vuosiluokan yhdistelmässä on yhteensäkin vain kuusi lasta, joten liian suuresta ryhmäkoosta ei todellakaan voida puhua. Oppilaista neljä on poikaa, joista yksi uusi italialaista alkuperää, kansainvälisellä kokemuksella. Patun bestikset Dominik ja Edoardo ovat myös luokalla.

Axell matkalla kouluun

Opettajakseen lapset saivat nuorehkon Miss Josephinen Englannista. On kuulemma kiva, mä en ole vielä ehtinyt tervehdyksiä enempää tutustua. Tällä viikolla on vasta käynnistelty toimintaa, tutustuttu ja ulkoiltu paljon. Eilen leikkivät "mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle" -peliä pohtien elämälle välttämättömiä tarvikkeita Cast Awayn henkeen. Tom Hanksin leffassa kehittämän palloystävän insiproimana suunnittelivat omat mielikuvitusystävänsä, jotka voisivat luoda autiolle saarelle joutuessaan. Pinsku vei homman illalla astetta pidemmälle ja todella rakensi "Axell" -kaverin... mutta onneksi ihan tän ystävyyden varassa ei tarvi olla, sillä Matilde jatkoi koulussa, joten luokalla on edes yksi kohtuullisen hyvä tyttökaveri. Ja maybe, maybe tulossa on myös vuotta vanhempi turkkilainen tyttö vähän myöhemmin.

Vaan kyllä ottaa koville tämä arkirutiinin omaksuminen... iltaisin ei meinaa uni tulla ja aamulla väsyttää. Mutta samalla on kyllä muuten aika kokonaisvaltaisesti levännyt ja tehokas olo. Täytyy ottaa tilanteesta kaikki hyöty irti - todo-lista on yllättäen taas päässyt venymään. Mutta mikäs tässä puuhastellessa, myötäisissä tuulissa!