Otsikossa mainittuja kahta sanaa ei varsinaisesti tee mieli kuulla ainakaan silloin, kun on työllä ja tuskalla päässyt pisteestä a pisteen b kautta pisteeseen c hoitamaan asioita opastetulla tavalla... "Onpas kummallista" mulle tänään kuitenkin todettiin, kun:
a) Oltiin eilen päästy omalääkärille niitä urheiluharrastuksia varten vaadittuja lääkärintodistuksia hankkimaan. Aika järjestyi nopeasti ja vastaanotolla kuunneltiin keuhkot ja sydän sekä mitattiin verenpaine, ja kyseltiin että onko ollut terveysongelmia, joita ei ollut ollut. "Kaikki ookoo, mutta... todistuksen voi kirjoittaa vasta kun lapsilta on otettu myös EKG. Sen saa huomenna sairaalalta, sinne voi mennä puolilta päivin ja pääsee varmaan sisään aika heti, tuutte sitten sen jälkeen tänne takas niin pistetään nimet paperiin. " Oookke.
b) Saatu sovittua koulun kanssa, että lapset voivat livahtaa tutkimuksiin kesken koulupäivän. Hain yhdeltätoista, varttia yli oltiin sairaalalla etsimässä vapaata parkkipaikkaa, kakskyt yli marssittiin infoon, josta kuultiin että pitää varata aika, ovesta 30A sisään. Siellä jononumero (edellä viis henkilöä) ja odottelemaan.
c) Päästy vähän puolen jälkeen luukulle, ojennettu annettu lähete ja tessera sanitariat, odoteltu hetki ja katseltu koko ajan kiihtyvää koneen näpyttelyä. Sieltä se sitten tuli. Che strano... yleensä nää ajat onnistuvat heti, mutta nyt ei ole yhtä ainutta aikaa... en tiedä mistä tämä johtuu. Voitte tulla maanantaina uudestaan kokeilemaan, ehkä myös Santa Chiaran sairaalalla voidaan ottaa vastaan, tosin en ole varma...
Forza Italia. Forza pazienza! Kärsivällisyys on toisinaan tosiaan paikallaan tässä maassa. Tarina jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti