Portofino

Loppukesän päiväretkemme jatkuivat sunnuntaina Portofinoon Genovan itäpuolelle. Tämä perinteinen kalastajakylä on tätä nykyä kauniiden, rikkaiden ja julkkisten suosiossa, eikä ihme. Maisemat ovat huikaisevat, satama aivan keskellä kylää, tunnelma - ah, niin välimerellinen. Moottoritieltä Rapalloon käännyttyämme tuli heti vahva Riviera-fiilis, taas aivan erilainen kuin esimerkiksi Versiliassa tai Etruskirannikolla. Komiaa!

Autossa odottelua ennen Portofinoon pääsyä. Ei hullummat näkymät.

Portofino sijaitsee niemen kärjessä kapeahkon tien päässä. Itse kylä on autoilta suljettu, mutta Piazza Martiri della Libertàn laidalla on katettu parkkihalli, johon auton saa näppärästi - jos hallissa sattuu olemaan tilaa. Eilen meidät pysäytettiin jonoon noin 2,5 kilometrin päähän Portofinosta, paikallispoliisin ilmoittaessa, että parkkipaikat ovat täynnä ja että voimme joko jäädä jonottamaan tai palata viereiseen Santa Margherita Liguren kylään ja tulla sieltä joko bussilla tai veneellä. Jäätiin jonottamaan ja ehkä kymmenen minuutin päästä saatiin jatkaa matkaa.

Periltä löysimme viehättävän pienen 500 asukkaan kylän, joka oli aika nopeasti ihailtu. Hyvän käsityksen saa katsomalla yllä olevan Andrea Bocellin Love in Portofino -taltioinnin vuodelta 2013. Kaunista on myös iltavalaistuksessa.

Suunnitelman mukaisesti syötiin satamaravintolassa pizzat, todennäköisesti kalleimmat Italiassa nauttimamme. Neljä pizzaa, joista kaksi margheritaa, 0,75l vesipullo, una birra media, lasi valkkaria ja kaks 0,25l cokista maksoi yhteensä 80 euroa. Yleensä lounasaikaan selviää alle puolella tästä. Tähän osattiin kuitenkin varautua, eikä kustannus suomalaiseen hintatasoon tottuneelle edes ollut paha. Ja olihan ne pizzat ihan hyvät PLUS kuten Pinsku huomautti, cokikset tuli jäillä ja sitruunaviipaleella - hyvän ravintolan merkki ;)

Portofino ja Swan nimeltä Kokkola

Jälkkäriksi nautittiin jätskit ja kierreltiin samalla kaunista satamaa - ja ihailtiin veneitä. Laiturissa oli pari ökypaattia, kalastajaveneitä ja muita, mutta silmään pisti etenkin näkyvällä Kokkola-puomipeitteellä varustettu 43-jalkainen Swan, joka pienen googlailun perusteella on tätä nykyä italialaisessa omistuksessa. Hyvää mainosta Keski-Pohjanmaalle!

Pieni merenneito ja letkeä velipoika aalloissa, taas.

Päivä oli kesäisen lämmin ja satama-alueen vesi kristallinkirkasta, mikä nosti lasten uimahalut aika lailla tappiinsa. Tilanteeseen oltiin onneksi varauduttu, ja asianmukaiset varusteet oli pakattu mukaan. Portofinossa emme kuitenkaan veteen pulahtaneet, vaan palasimme viitisen kilometriä takaisinpäin Santa Margherita Ligureen, josta löytyi hyvin paikka pyyhkeelle ja virkistävälle uinnille. Lapset tykkäsivät syvähköstä kalliorannasta, jossa pystyi hyppimään ja kikkailemaan kivien välissä. Aallokko oli maltillista ja tilaa hyvin, joten saatiin kiva päätös kivalle päivälle.

Oli nappiajoitus lähteä Portofinoon juuri nyt, kun vilkkain turistikausi on jo takanapäin, mutta säät yhä kauniit ja vesi uintilämpöistä. Voisin mennä uudestaankin, ja jos majoittuisin hoodeille valitsisin joko Rapallon tai Santa Margherita Liguren, jotka ovat aika lailla isompia paikkoja (ekassa 30 000 ja jälkimmäisessä 10 000 asukasta), silti tunnelmallisia ja ihanalla rantabulevardilla varustettuja (ja todnäk halvempia). Tai vuokraisin veneen ja suhaisin satamien väliä... Joka tapauksessa, nämä Ligurian rantakaupungit ovat kyllä varteenotettava vaihtoehto niille, jotka ovat Cinque Terren jo nähneet. Vahva suositus!