Italialaiset... huoh. Tämä arjen aloitus on taas täynnä kirjoittautumisia, järjestäytymisiä ja muita virallisuuksia, joita paikalliset rakastavat (leimojen käytön lisäksi). Yksinkertaisestakin asiasta saa vähän monimutkaisemman kun asioi italialaisen kanssa. Vai mitä sanotte näistä:
-- esimerkki nro 1 --
Tarkoitus olisi ilmoittaa ainakin yksi, mutta mahdollisesti kaksi lasta paikalliseen urheiluseuraan. CUS Pisalla on ihan ookoo nettisivut ja jopa sähköinen ilmoittautuminen, mutta mistään ei tunnu saavan ajantasaista, koottua tietoa ilmoittautumisista, toiminnan aloittamisesta tms. Ja se, että täyttää sähköisen ilmoittautumislomakkeen, ei tosiaan riitä. Pitää vielä mennä seuran toimistolle tulostetun lomakkeen ja lääkärintodistuksen kanssa hoitamaan ilmoittautumismaksu.
Lääkärintodistus on tosiaan sellainen paperi, joka täällä vaaditaan harrastuksiin lähes aina ja välillä jopa uimahalliin mentäessä. Jotta sen saa, pitää vissiin käydä omalääkärillä, joka lapun kirjoittaa. Laitoin Marinalle viestiä aiheesta, saapa nähdä palaako asiaan.
Luotto italialaisten kykyyn vastata meili-, netti- tai tekstiviestitieduihin ei nimittäin ole kovin korkealla. Olen männäviikkoina lähestynyt pariakin lääkäriasemaa ajanvarauslomakkeen ja sivuilla ilmoitetun sähköpostin kautta, tuloksetta. CUS Pisaan kirjoitin kysyäkseni, miten suhtautuvat vajaalla italiankielen taidolla varustettuihin jäseniin. Ei vastausta. Puhelin tuntuu olevan täälläpäin ainoa keino saada asiat selville, tai paikan päälle meneminen. Virkistävä poikkeus sääntöön on meidän eläinlääkäri, jonka kanssa meilivaihto sujuu erinomaisesti, tarvittaessa jopa englanniksi. Mutta muuten, plaaaaaaah!
-- esimerkki nro 2 --
Olen nyt pari vuotta opiskellut italiaa ihanan Costanzan johdolla. Puolalaisten kavereideni kautta sain kuitenkin tietää, että tässä ihan meidän nurkilla on joku EU-rahoitteinen kielikoulutus, jossa voi opiskella ilmaiseksi. Oktawian johdolla marssittiin Fibonaccin koululle tänään selvittämään, koska ilmoittautumiset alkaa jne. Nettisivuillahan on luonnollisesti vain tietoa vuoden 2011-2012 koulutuksesta ja koulun ulko-ovessa ohjeet vuoden 2013-2014 ilmoittautumisia varten... hohhoijaa.
Meillä kävi kuitenkin tuuri - ilmoittautumiset on juurikin tällä viikolla ja klo 9-13 muistaakseni. Koska oltiin hoodeilla about 8:50 päästiin suoraan jonon keulille ja vain parikymmentä minuuttia myöhemmin hoitamaan asia mukavan rouvan kanssa. Hämmentävää kyllä, ilmoittautuminen onnistui siis saman tien vain yhden lomakkeen täyttämällä ja henkkarit/carta identita kopioimalla (ja kopio voitiin ottaa paikan päällä, sekään ei ole yleensä mitenkään itsestään selvää). Hurraa! Nähtiin myös meidän tuleva ope, kivantuntuinen mimmi joka epäili vahvasti, että ilmoittauduttiin liian helppoon ryhmään, jota kuitenkin kuulemma voidaan vaihtaa jo viikon jälkeen, jos siltä näyttää. Opettaja ei vaan ollut ihan varma koska kurssit alkaa, ehkä syyskuun lopussa, ehkä lokakuun alussa... toivottavasti muistavat infota meitä, koska ;)
Valituksen aihe tässä keikassa liittyy Oktawian säätöihin. Koululla pitäisi olla kaikki Oktawian tiedot, sillä kävi siellä viime vuonna alkeistason italian kurssin ja läpäisi loppukokeen erinomaisin arvosanoin. Mutta niin vaan joutui täyttämään samat perustietolomakkeet uudelleen, ja koska ei ollut ottanut mukaan henkkareita (oli jatkamassa siitä juoksulenkille), joutuu poikkeamaan koululla vielä uudestaan, jotta kopio voidaan liittää papereihin mukaan. Niin. Jossain muualla olisi ehkä voitu katsoa ko. tiedot koneelta, kuitata että henkilö jatkaa opintoja seuraavalle tasolle ja myös infota annettuihin yhteystietoihin - vaikkapa meiliin - että kurssi-ilmoittautuminen on käynnissä, tervetuloa! No joo, maassa maan tavalla.
-- esimerkki nro 3 --
Tämähän ei sitten liity meikäläisiin yhtään mitenkään, paitsi että toimin keississä välikätenä. Koululla aloitti tänä vuonna pari uutta ruotsalais-tanskalaista lasta, joiden perhe on muuttamassa noin tunnin matkan päästä tänne Pisaan. Kuinka ollakaan, löysivät potentiaaliseksi asunnokseen meidän kavereiden kämpän, sillä ovat puolestaan muuttamassa määräämättömäksi ajaksi Etelä-Afrikkaan. Win-win-tilanne siis, paitsi että nämä meidän kaverit heittäytyivät peri-italialaisen epäluuloisiksi ja vaativat jos jonkinlaista lippua ja lappua todistamaan, että tämä kunnollinen pohjoismainen perhe on sitä, miltä näyttävät... taustalla on aiempia vuokralaisten aiheuttamia ongelmia, joten tavallaan ymmärrän kyllä, sillä Italiassa laki antaa vuokralaisille aika vahvan aseman.
Viikon varrella kävi ilmi, että meillä on yhteisiä suomalaisia kavereita tän ruotsalais-tanskalaisen perheen kanssa, joten seuraavaksi ketju eteni niin, että mä kontaktoin suomalaista kaveriani ja pyysin vahvistusta sille, mikä perhe on miehiään. Vahva suositus. Välitin tiedon eteenpäin näille italialaisille kavereilleni, jotka vaikuttavat suhtautuvan asiaan jo vähän suopeammin. Tuli NIIN voimakas "nuo italialaiset" -tunne, sillä kaikki ympäröivät ihmisethän on suunnilleen vihollisia ELLEI joku satu tuntemaan jonkun, joka voi vahvistaa että tyypit on ookoo. Ne suhteet, ne suhteet. Saa nähdä, miten saga päättyy...
--
Mutta osataan sitä Suomessakin! Näin vapaaksi ammatinharjoittajaksi heittäydyttäni päätin pistää firman pystyyn. Ensin tavoittelin jotakuta IAET-kassasta kysyäkseni, miten yrittäjyys vaikuttaa jäsenyyteen. Kolmeen viikkoon ei ao. henkilölle välitetty sähköposti ole vielä tuottanut vastausta. Olkoon sitten. Seuraavaksi täytin muutaman A4-lomakkeen koneella, tulostin ne ja lähetin postitse Suomeen. Kysynpä vaan, eikö olisi kaikille helpompaa jos tämä koko rumba tehtäisiin koneellisesti ja kuitattaisiin vaikka verkkopankkitunnuksilla? Mitä vielä, näinhän saadaan työllistettyä taas muutama virkailija. Ja olishan toi tietojärjestelmällisesti jotenkin tosi haastavaa. Mistä tuli Petrin Uuno Rautakaupassa -blogipostaus mieleen, tai ehkä pikemminkin poliisin toimien tehostamista pohtiva kirjoitus. Muutenkin mainio blogi, suosittelen!
Mutta joo, tämmöisissä snadisti turhautuneissa fiiliksissä tänään. Silti päivääkään en vaihtaisi pois :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti