Läksiäiset

Lauantaina kokoonnuttiin vikaa kertaa yhteen täkäläisen kaveriporukan kanssa, oikeasti juhlistamaan viisiä (5!!!) synttäreitä, mutta siinä sivussa myös koulun loppumista ja muuttamassa olevien perheiden läksiäisiä. Mukana oli kaikki, yhteensä jotain reilu sata henkeä. Ilta oli ihana, tarjoilut loistavia, lapset onnellisia. Hienot muistot tästä porukasta jäi, monet lupaukset pitää yhteyksiä ja tavata vielä uudestaan. Toivotaan niin. On ollut upeaa olla osa tätä jengiä.

Ei taaskaan yötön yö, muttei paha näinkään

Juhlat aloitettiin vauhdikkaasti "poolilla"

Synttärisankarit rivissä. Jokaiselle oma kakku, tietenkin.

Klo 19 alkaen nautittiin apericena, illallinen buffetpöydästä.
Aikuisten pukukoodi oli mustavalkoinen.

Jälkeenpäin mietin tätä täkäläistä juhlakonseptia. Toki ilmasto edesauttaa isojen juhlien järjestämistä, kun kesäaikaan voidaan lähes poikkeuksetta olla ulkona, mutta silti isot juhlat syntyvät jotenkin kumman vaivattomasti. Auttaa sekin tietysti, että ystäväpiiriimme kuuluu perheitä, joilla on myös hyvät fasiliteetit juhlien järjestämiseen; hotelleja, catering-firmoja, isoja pihapiirejä, uima-altaita. Silti kyse ei ole mistään pröystäilystä, vaan rennosta yhdessäolosta isossa porukassa. Kaikki tulee paikalle autoilla, joten juhlissa EI humalluta, vaikka drinksuja/viinejä nautitaankin. Eikä todennäköisesti humalluttaisi ilman autojakaan. Lapset on mukana loppuun asti. Niille järjestetään ehkä jotain ohjelmaa, mutta muuten pyörivät ympärillä siinä missä aikuisetkin. Näin sen pitäisikin olla!

Rakastan italialaisten asennetta elämään. Myös aikuiset ovat ikuisia lapsia. Osaavat ottaa ilon irti, nauraa, hassutella, unohtaa murheet ja velvollisuudet. Nauttia elämästä, ystävistä, yhdessäolosta. La dolce vitasta olemme mekin täällä osamme saaneet. Ei voi kuin olla kiitollinen. Grazie, Italia, grazie di tutto!