Elba

Pukkaa nyt tätä reissukertomusta, mutta pakkohan sitä on yrittää ehtiä nähdä ne palat Toscanasta, mitkä vielä on olleet näkemättä...

Viime viikonloppuna vuorossa oli kaunis, Livornon maakuntaan kuuluva Elban saari Grosseton edustalla. Elba on Italian kolmanneksi suurin saari Sisilian ja Sardinian jälkeen, pinta-alaltaan noin kolmasosa Manner-Ahvenenmaan koosta. Asukkaita saarella on Ahvenanmaata enemmän, mutta väljää on silti. Rantaviivaa on 147 kilometriä ja uimarantoja lähteestä riippuen jotain 70 ja 156 väliltä. Saaren korkein huippu, Monte Capanne, ylettyy yli kilometrin korkeuteen, joten maisemat ovat jylhät sisämaassakin.

Tyypillinen elbalainen näkymä ylhäältä (muistaakseni) Biodolan rannalle päin.
Tie oli niin tukossa, ettei edes yritetty päästä käymään rannalla.

Saarella on ollut asutusta jo antiikin aikoina ja tokihan myös kauneutta arvostaneet etruskit tiensä Elballe löysivät. Myöhemmin saari on ollut roomalaisten, erinäisten italialaisten mahtisukujen ja ranskalaisten omistuksessa. Saaren kaakkoisosassa sijaitseva Porto Azzurro, josta olimme reissumme majoituksen hankkineet, oli puolestaan 1500-luvun loppupuolelta 1800-luvulle Espanjan vallan alla. Kuuluisin elbalainen lienee itse Napoleon Bonaparte, joka karkoitettiin saarelle 1814, mutta joka sieltä jo vuoden kuluttua pakeni. Elbalaisille Napoleon on edelleen merkkihahmo - viime vuonna saarelle saapumisen 200-vuotisjuhlaa vietettiin näyttävin menoin. Toisen maailmansodan aikaan natsit pääsivät tekemään tuhojaan saarella, joten sotaisa on saaren historia.

Porto Azzurron satamaa. Majapaikkamme sijaitsi noin 3 kilometriä keskustasta itään.

Elban liput, jotka aikoinaan Napoleonia varten suunniteltiin,
koristivat Porto Azzurron keskustan kävelykatuja

Saaren pääkaupunki, Portoferraio ("rautasatama"), on saanut nimensä saaren rautapitoisesta maasta ja satamasta, josta tätä rautaa mantereelle aikoinaan rahdattiin. Portoferraio on suurten risteilyalusten suosiossa, ja sinne myös me autolautalla tunnissa Piombinosta hurautettiin. Lauttoja kulkee puolen tunnin välein, ja vaikka check-inissä pitää periaattessa olla auton kanssa 90 minuuttia ennen lähtöä, on aika iso mahdollisuus päästä aikaisempaan lauttaan, jos tilaa on. Mennessä me onistuttiin nappaamaan tuntia aikaisempi lautta, palatessa kaksi. Italialaisittain perivät matkasta suhteellisen kovaa hintaa - meidän matkat (sis. auto, 3 aikuista, 1 alle 11v lapsi ja koira) maksoivat yhteensä 227 euroa. Saarelta lähtöisin olevan ex-italianopeni Costanzan mukaan elbalaiset taittavat matkan eurolla. Mutta näinhän se on reiluinta.

Komea Portoferraio lautan kannelta kuvattuna

Portoferraion kaupunkiranta Ghiaie ja edustalla oleva pikkuruinen
Lo Sgoglietton saari majakoineen. Kaunista.

Turismin suhteen Elba on vielä suhteellisen kehittymätön, mikä tuntuu käsittämättömältä, kun puitteet on nähnyt. Toistaiseksi saaren ovat löytäneet lähinnä saksalaiset, tietysti italialaisten ohella. Ainakin pisalaisilla nuorilla on kuulemma tapana lähteä Elballe lukion jälkeen aikuistumista ja vapautta juhlimaan. Bilerantoja ei tällä reissulla nähty, meidän hoodeilla oli lähinnä lapsiperheitä ja varttuneempia pareja. Erinomaisen sopivaa.

Näkymä aamulenkiltä, paratiisista.

... ja toinen meidän kämpän terassilta auringonlaskun aikaan. Oi.

Meidän hotelli Residence Capo Bianco sijaitsi kahden rauhaisan rannan välissä. Auringonpalvontaan oli valittavana oli myös hotellin uima-allas, jossa viihdyttiin mainiosti. Kertakaikkisen upea paikka, kohtuuhintainenkin. Pienet oli neliöt, mutta terassi laajensi oleskelutilaa mukavasti. Ja ne näkymät. Vaikka Toscanan sydämessä oli kaunista, on merimaisema mulle kyllä se sielunmaisema. Aijai.

Residenssimme rivitalossa. Mökkeilyä mun makuun.

Hotellialue. Ei paha.

Päivän tuhannes hyppy. About. Ei tungosta altaalla (vielä?)

Koska majapaikka alueineen oli niin mainio, jäi suuremmat saarikierrokset tällä kertaa (todellakin tällä kertaa!) väliin. Mihinkäs sitä tämmöisestä. Omassa keittiössä valmistuivat antipastot, hotellivieraiden käyttöön tarjotulla, vastakunnostetulla grillialueella, muut herkut. Ei ois voinut rennompi nelipäiväinen visiitti olla.

Iltalenkillä majapaikan länsipuolella sijaitsevalla, legendan mukaan
Barbarossa-merirosvon mukaan nimetyllä rannalla.

Majapaikan itäpuolella sijaitsevalla Realen rannalla kelpasi kellua patjalla.

Realen rannalla oli myös trendikäs ravintola, jossa nautittiin lähiruokaa. Nam.

Illallisnäkymät merelle päin.

Ja niille, joille mikään ei riitä, on Capraia Elban lähistöllä kuulemma vielä upeampi paratiisisaari, jonka nimeen ainakin paikalliset vannovat. Kattellaan me sitä sitten joskus.