Sillä Ruotsista kotoisin olevan, jo vuosikymmenen Italiassa asuneen Sofie-kaverini mukaan täkäläisissä kouluissa ei välttämättä vielä tiedetä, koska koulu syksyllä alkaa. Riippuu budjeteista, säästötarpeista ja varmaan myös keleistä (pitkää kesälomaa perustellaan mm. sillä, että kouluissa on liian kuuma kesällä), aloittavatko syyskuun toisella vai vasta kolmannella viikolla. Ihanan italialaista! Siellä ne sitten varmaan syyskuun alkupuolella vanhemmille soittelee (koska kukaanhan ei lähetä/lue sähköpostia) ja lyön vaikka vetoa, että kaikkia ei tavoiteta ja joku aloittaa siksi lukuvuotensa myöhässä. Vaan kaipa sitä ehtii myöhemminkin, nessun problema.
Tosin kansainvälisen koulun ympyröissä vanhemmat kyllä välittää lastensa kouluasioista, jopa hämmentävän paljon. Kansallisuudesta riippumatta tuntuu, että koululta ja lapsilta vaaditaan paljon, ja että hyvän koulutuksen eteen ollaan tekemään vaikka mitä - kuljettamaan lapsia tuntitolkulla kaupungista toiseen, maksamaan omaisuuksia (miltä kuulostaa 25 000 €/lukuvuosi/lapsi - tällainenkin vaihtoehto on erään kaveriperheemme mukaan ihan varteenotettava), vaikka vaihtamaan maata, jos ei muu auta. Näin suomalaisen silmin vaatimustaso tuntuu hurjalta**. Kai niistä nyt ihan täysjärkisiä tulisi vaikkei oppi täydellistä/aivan vanhempien toiveiden mukaista olisikaan?
Coolit yksityiskoululaiset ja parhaat kaverit |
Mutta me olemmekin suomalaisia. Tulemme maasta, jossa jokainen koulu on hyvä, opettajat ammattitaitoisia, lapset tasa-arvoisia. Tai no, ainakin lähes. Ja tästä meidät suomalaiset tietenkin myös tunnetaan. Kaikki koulutustasosta vähänkään kiinnostuneet tuttavani ovat muistaneet mainita koulusta puhuessamme, että: "Teillä Suomessahan ei ole mitään hätää, kun teillä on maailman parhaat koulut". ENKÄ tässä kohtaa ala vaatimattomaan suomalaiseen tapaan toteamaan, että "joo, mutta nythän noi Aasian maat on jo painaneet ohi", vaan hehkuttanut että näin on. Todennut ehkä vielä, että meillä ei myöskään juuri ole yksityiskouluja, vaan hyvää opetusta saa tasaisesti kaikkialta. Ja että kouluruoka on muuten ilmaista. Ja yliopistokin.
Sillä tässä kohtaa markkinointi-ihminen minussa herää. Siis oikeasti, nämä ihmiset joiden kanssa koulusta puhun, ja jotka Suomen tilanteen tietävät, ovat itsekin koulutettuja, menestyneitä ihmisiä. Ja todellakin valmiita vaikka vaihtamaan maata, jotta lapsensa saavat parhaat mahdolliset lähtökohdat elämälle. Ja jos eivät nyt itse vallan Suomeen asti muuta, ehkä mainitsevat maamme positiivisessa valossa myös muiden/muunmaalaisten kanssa puhuessaan. Sillä jokainen myönteinen ajatus tekee maabrändillemme vain hyvää. Sitä taidetaan tarvita juuri nyt.
Täällä Toscanassahan meillä suomalaisilla on jopa ihan oma lähettiläs, maestra Patrizia Piccini, joka käyttää Luccassa suomalaisia kirjoja matematiikan opetuksessaan (tästähän myös Ylen uutiset jokin aika sitten kertoi). Ja hehkuttaa, kuinka lapset ovat oppineet nopeammin, muistavat asioita paremmin, ja ovat samalla oppineet myös englantia (ja suomea). Tammikuussa Repubblica.it -verkkolehti nostikin opettajan yhdeksi Italian neljästä huippuhankkeesta opetuksen saralla. Hyvä Suomi! Tästä osaamisesta kannattaa pitää kiinni. Ja huippukouluista. Terkkuja vaan Sipilälle.
* Loma-ajoista sovitaan Italiassa alueellisesti, mutta pääsääntö on, että kesällä 3 kk, ja lisäksi vain joulu- ja pääsiäisloma. Muuten painetaan koulussa, myös meikäläisten syys- ja hiihtoloman aikaan.
** Ja havaintojeni mukaan, myös saksalaisten. Tai sanotaanko, että saksalaiset vaikuttavat yhtä rennoilta koulun suhteen kuin me suomalaiset. Voi tietty johtua ihmisistäkin, tiedä tuota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti