Rillit

Pinsku on jo jonkin aikaa valitellut, ettei oikein näe koulussa taululle tai kotona telkkarin tekstityksiä. Vetkuttelin asian kanssa yli vuodenvaihteen aina viime viikkoon asti kaikenlaisten kiiretekosyiden varjolla, mutta paineiden hellittäessä oli viimein tartuttava härkää sarvista. Siis kyseessähän ei oikeasti olisi mikään iso asia, jos Suomessa oltaisiin, mutta täällä odotettavissa oli taas jos jonkinlaista mutkaa: tarvitaanko lääkäri vai riittääkö optikko, mistä sellainen, saanko asian selvitettyä italiaksi, mitä maksaa... Huoh. Kielipuolena/muuten vaan kädettömänä kun kaikkiin pikkuasioihinkin saa aina tuhrattua päivän tai pari.

Hommahan eteni sitten niin, että ensin surffailin vähän suomenkielisillä sivuilla löytääkseni tietoa siitä, mitä suosittelevat päätöksen silmälääkäri-optikko suhteen. Kun useammassa lähteessä vakuuteltiin, että "optikko voi tutkia näön ja määrätä silmälasit, jos ikää on vähintään kahdeksan vuotta", päätettiin lähteä Pinskun kanssa käymään paikallisessa Instrussa, Salmoiraghi & Viganòssa varaamassa aika optikolle. Vaan eipä se mennytkään niin, sillä optikon mukaan eivät tee tutkimuksia lapsille, vaan pitää käydä lääkärissä. Älysin sentään kysyä, mistäs sellaisen lääkärin löytää (Suomessahan silmälasiliikkeistä löytyy sellainenkin usein ihan omasta takaa, vai muistanko väärin?), ja sain pikaisen kollegan konsultoinnin jälkeen tohtori Panellin käyntikortin.

Seuraava etappi: soitto ko. klinikalle. Hermot meni siinä vaiheessa, kun piti painella ykköstä ja kakkosta ja ties mitä numeroita, että ois päässyt eteenpäin enkä enää tajunnut minne olin joutunut. Arrrghhh!* Optimistisesti pistin meilin klinikan netistä löytyneen sähköpostiosoitteeseen (käyntsärissä sitä ei luonnollisesti ollut ilmoitettu, vaikka lääkärin codice fiscalet ja about kaikki muutkin tiedot kengännumeroa lukuunottamatta oli kyllä jaksettu siihen painaa) selittäen asian niin hyvin kuin taisin. En todellakaan odottanut saavani vastausta, joten yllätys oli suuri kun Dottore Panelli vastasi iPadistaan vielä saman päivän aikana. Ja niin saatiin tapaaminen järjestettyä jo parin päivän päähän! Huhheijaa! Tosin ei iltapäiväksi koulun jälkeen, kun kaikki ajat olivat aamulla. No, pieni järjestely koulun kanssa ja lupa poissaoloon klo 9-11 heltisi.

Neljä päivää alkuperäisen optikkoliikkeessä käynnin jälkeen suunnistettiin sitten Casa di Cura Suore dell'Addolorataan. Sehän osoittautui joksikin katolilaispaikaksi, ainakin nunnien ja krusifiksien määrästä päätellen (jos ois viitsinyt kääntää ton klinikan nimen ois ehkä tajunnut tän jo aiemmin: "nunnien hoivakoti"). Joten varsin harrasta ja ystävällistä palvelua saimme, suunnistimme oikeaan odotustilaan, maksoimme 50 € käyntimaksun ja istuimme odottamaan. Tohtori otti luokseen melkein ajallaan ja kaikki sujui kuin tanssi muutenkin (paitsi että ne tipat, joita laitetaan silmänpohjia tutkittaessa vaikuttivat puoli tuntia lääkärin mainitseman kymmenen minuutin sijaan - italialaiset!), kommunikaatio onnistui italian ja englannin sekoituksella ja reilua tuntia myöhemmin lähdettiin kohti koulua silmälasiresepti kourassa.

Niinhän siinä tosiaan kävi, että lasit tarvittiin. Näkö oli -1.0 molemmissa silmissä, enemmän kuin meikäläisellä aikoinaan ekoja rillejä hankittaessa. Ei ihme, että tyttö valitteli näköongelmiaan. Marssittiin ("heti") seuraavana päivänä ensimmäiseen mieleen tulleeseen silmälasiliikkeeseen, josta löytyikin ihan passelit kakkulat - tosin jo melkein epätoivoiseksi menneen kokeilurumban jälkeen. Tilaus vetämään, etumaksu maksamaan ja odottelemaan. Puheliaan optikonkin puheista ymmärrettiin lähes kaikki, mitä nyt vähän pohdittiin että mitä oli sanonut odotusajasta. No, meili ja puhelin oli heillä tiedossa, joten arveltiin että varmaan joku viesti aikanaan saadaan. Ja saatiinkin.

Ja seitsemäntenä päivänä valkeus tuli! Kyllä nyt kelpaa kauemmaskin tiirailla. Hintaa laseille tuli 250 €, tiedä sitten onko se paljon vai ei, mutta ihan hirveesti ei jaksanut lähteä asiaa enää tästä monimutkaistamaan. Taas on selvitty yhdestä "koettelemuksesta", hyvä me!

Miss nelisilmä

* Vihaan tota puhelinasiakaspalvelun numerovalintarumbaa, myös kotimaisella tarjottuna. Viime viikolla soitin Kelan ulkomaanasioihin (tästä muuten lisää piakkoin) ja ihan randomilla valitsin ehkä oikean reitin asiakaspalveluun, kun mikään annetuista vaihtoehdoista ei mielestäni vastannut mun asiaa. Kaks kertaa piti soittaa, että sain varmistettua minkä vaihtoehdon valitsen. Ei ole asiakaspalvelua tuo, ei!