Allerta meteo

Yllätyin, kuinka usein Italiassa annetaan säävaroituksia. Ei ihan vastannut mielikuviani alati aurinkoisesta ja leppeästä kelistä, sellaisesta joista kesäisin täällä useimmiten nautimme. Tai no, kesälläkin annetaan toki hellevaroituksia, jotta tarkkaavaisuus ei pääsisi hetkeksikään herpaantumaan. Mutta muuten, vähän väliä on päällä joku huonon kelin varoitus, yleensä liittyen sateeseen tai talviaikaan lumisateeseen, joskus maanvyörymiin tai merenkäyntiin, tai tulviin. Eilen vuorossa oli kovan tuulen (vai liekö myrsky) varoitus, joka tosiaan tulikin tarpeeseen. Niinkuin itse asiassa aika moni noista varoituksista, sillä sääilmiöt tuntuu täällä olevan paljon voimakkaampia kuin Suomessa. Se siitä leppeästä ilmastosta.

Hupsistakeikkaa, sanoi mopo kun kanveesiin veti. Eikä ollut ainoa eilen näkemäni.

Eilen tuulen nopeus ylitti 100 km/h (näin täällä ilmoittavat tuulen nopeuden, merimies tulkkasi sen mulle muotoon 35 m/s), vastaaviin lukemiin päästään kuulemma kerran viidessäkymmenessä vuodessa. Eikä kyse ollut mistään puuskista vaan jatkuvasta tuulesta. Toissayönä merimies evakuoi itsensä kellariin nukkumaan, kun ulkoa kantautui sellainen meteli, ettei yläkerrassa saanut unta. Terassilla olleet tavarat olivat vaihtaneet paikkoja ja aamulla huomasin, kuinka eteisen lattialle ulko-oven eteen heitetty sateenvarjo lepatti oven alta tulleessa ilmavirrassa. Puita kaatui oikein urakalla, kattoja ja tavaroita lenteli, liikenneyhteydet takelteivat, muutamia perheitä evakuoitiin ja jokunen kuolonuhrikin tuli. Koulut pysyivät eilen suljettuina ainakin Pistoian alueella, samoin tänään, vaikka puhuri onkin jo laantumaan päin. Aikamoista, etenkin kun Pisassa tuskin koskaan edes tuulee, varmaan joku 2 m/s on normaalitila täälläpäin.

Pinjapuiston puut pysyivät pystyssä, mutta kävelyteille oli tullut mukava neulasmatto.

Ja kyllähän tuo pohjoistuuli tehokkaasti ilmaa viilentää. Hyhhettä. No, onneksi aurinko kuitenkin jaksaa paistaa.

Lippu melkein suorana

Mutta tosiaankin, mielikuviin ei aina ole luottamista. Italialaisiakin sitä pitää ehkä vähän onnenpekkoina maantietellisen sijainnin takia, mutta vitsauksensa täälläkin löytyy. Noiden äärikelien lisäksi kun niillä on vielä maanjäristykset, vuoristorakentamisen hankaluus, vajoava maaperä ja kuivuus, ja ties mitä muuta. Mutta koska auringonpaistetta saadaan ympäri vuoden, on elo silti jotenkin iloisempaa. Sopii mulle, varoituksista huolimatta.