Housut vaihtoon

Aaarrrghhh sanon ma, armaan poikani housuvarastoa katsellessa. Jostain syystä se saa nykyään kaikista (kouluhousuista) polvet puhki. Eikä ne paikat mitään kestä. Mikä on johtanut siihen, että suunnilleen joka kerran vaatekaupoilla käydessäni ostoslistalla on "siniset (tai harmaat, tai siniharmaat) housut".

Sarja kulahtaneita housuja, ja rikkinäisiä polvia.

Mut saattaispa ne listalla olla muutenkin, on nimittäin pikkusen riistäytynyt tuo pituuskasvu. Parin kuukauden aikana tuli 5 cm, ja nyt jäppinen näyttäisi olevan 12-vuotiaan kokoluokkaa - kymmenvuotiaana. Ei ihme, että muksuja luullaan jatkuvasti kaksosiksi. Pinsku on toistaiseksi vielä puoli senttiä pidempi, mutta kisa taitaa kääntyä neidin häviöksi aika pian. Tosin, näyttäis sekin venähtävän sentin-pari kuukaudessa, joten toistuville kasvukivuillekin on selityksensä.

Koska täällä vuodenaikojen vaihtelut ei ole niin selkeärajaiset kuin Suomessa, on "näähän on jääneet pieniksi" -tyyppinen vaaterumba jäänyt viime vuosien keväiltä ja syksyiltä väliin (onneksi). Samoilla kengillä, takeilla ja housuilla kun pystyy vetelemään suunnilleen ympäri vuoden, ja uudet ostetaan kun vanhat kiristää. Siksi olikin outo (ja pitkään naurattanut) tilanne huomata viime lauantaina, että lasten ulkoiluhousut on kaikki kokoa 134/140 ja näyttää päällä tältä:

Ohops.

Ei sit vissiin olla ihan hirveesti ulkoiltu viime aikoina, ainakaan ulkoiluvaatteissa. Lauantain vaellus onnistui silti vielä vanhoissa pöksyissä, kun rutattiin lahkeet piiloon kengänvarsiin. Seuraavalla kauppareissulla etsitäänkin sitten vaihteeksi ulkoiluhousuja, kaksin kappalein.

P.S. Oli muuten kerrassaan upeat maisemat taas tuolla lauantaisella reissulla. Pilvistä, mutta lämmintä.

Näkymä Tre Collista Pisaan päin

Huonompi homma oli, että näitä viime vuonna tutuiksi tulleita isokulkuekehrääjän toukkia
oli tuolla vähän joka paikassa. Koira tietenkin mukana. Varovasti mentiin.