Kielellistä perspektiiviä

Törmäsinpä taas kiintoisaan (englanninkieliseen) artikkeliin: "Toisen kielen puhuminen voi muuttaa maailmankatsomustasi". Lyhyesti: tutkijat olivat (jälleen kerran) selvittäneet, että kieli määrittää sitä, miten maailmasta ajattelemme. Esimerkiksi japanilaisilla on tapana ryhmitellä esineitä enemmäkin materiaalin perustella kuin niiden muodon, venäläiset pystyvät erottamaan brittejä paremmin sinisen eri sävyjä, saksaa äidinkielenään puhuvat korostavat tekojen lopputulosta, kun taas englantilaiset keskittyvät itse tapahtumaan. Ja jos on sattunut käymään niin hyvin, että kaksi kieltä (tai useampi) ovat yhtä vahvoja, saattaa se kieli, millä kyseisellä hetkellä ajattelet, vaikuttaa myös siihen, miten asioista ajattelet. Näkökulma vaihtuu siis lennossa, samalla kuin kielikin. Ihan kiistattomia laboratorio-olosuhteissa tehdyt tutkimukset eivät ole, mutta silti: mie-len-kiin-tois-ta.

Perspektiivissä tämäkin, a la Patu.

Itselläni suomi on selvästi dominoiva kieli, vaikka suhteellisen sujuvaa englantia puhunkin, joten omakohtaista kokemusta ei tuosta oikeastaan ole. Vaan saapa nähdä miten käy lapsosten, jotka ovat kovaa vauhtia kasvamassa kaksikielisiksi. Patulla ainakin alkaa englanti vaikuttaa jo suomeenkin, muutama päivä sitten esimerkiksi totesi skypettäessään: "kato iskä, Santeri pelaa nokkahuilua!" ja jokunen aika sitten piirsi tulevan huoneensa suunnitelmaan kaukoputken, jonka nimesi termillä "telescoopi". Pinsku puolestaan puhuu sujuvasti muun muassa "signaamisesta" (=allekirjoittamisesta) ja "showaamisesta"  (=näyttämisestä). No, syksyllä koittava paluu suomen kieliopetuksen pariin varmaan palauttaa kielet ruotuun, mutta toivottavasti yllä kuvatun kaltaisen näkökulman vaihtamisen taito tarttuu silti. En näe siitä mitään haittaa, päinvastoin, sillä: "Jo antiikin Kreikassa filosofit pyrkivät näkökulman vaihtamisen avulla kehittämään kykyään säilyttää mielentyyneytensä missä olosuhteissa tahansa. Elämässä eteen tulevien tilanteiden tarkastelu erilaisista – ja usein yllättävistäkin – näkökulmista helpottaa kaikkea sosiaalista kanssakäymistä." (Edellinen lainattu Antti S. Mattilan kirjaesittelystä).

Mitä kielikysymykseen muuten tulee, olen mielenkiinnolla seurannut myös lähestyviä eduskuntavaaleja ja debattia puolueiden puheenjohtajien kielitaidosta ja -taidottomuudesta. Vaikka mua noin yleisesti ottaen ärsyttää meidän ainainen itsemme vähättely (kuunnelkaapa vaikka italialaisia poliitikkoja, ei ne sen sujuvampia ole - ja toisaalta saavat siitä kuulla ihan samalla lailla kansalaisiltaan), näyttäisi kielitaidon merkitys kohoavan vaali vaalilta. Eikä nyt puhuta enää vain englannista, vaan myös muista kielistä, joiden osaamiseen Stubb on antanut aivan mahtavan benchmarkin. Tänä päivänä kieliä on vaan opeteltava, vaikka mielisi vaikuttaa vain kotimaisilla areenoilla, saati sitten ulkomaisilla, joita on aika vaikea välttää loputtomiin. Ja hyvä niin. Etenkin jos se perspektiivikin siitä laajenee. Tietämättömyys ja huono itsetunto kun on so last season.