Kun Kela kiusaa

Sarjassamme byrokratian kukkasia:

Ollaan täällä Italiassa ihan vaan ja ainoastaan merimiehen virkakomennuksen takia. Tilaisuushan tämä meille on, en siis valita, mutta ilman komennusta ei varmaankaan olisi päädytty Pisaan, eikä välttis kolmeksi vuodeksi yhden sijaan, eikä todennäköisesti ajoitettu lähtöä juuri sellaiseen hetkeen, kun meikäläinen on vasta aloittanut huippuduunissa ja lapsista se nuorimmainenkin aloittamassa koulun (koska kaikkihan aina suunnittelee repäisevänsä ennen kuin lapset menee kouluun. No, en ennenkään ole mennyt ihan konventioien mukaan, joten sinänsä tämä ajoitus sopii mun pirtaan). Ennakkoluulottomasti kuitenkin lähdettiin reissuun, uskoen että elämä kantaa, asiat aina järjestyvät ja että perheen kannalta on parasta näin. (Ja mun unelmien.)

Lähetetty virkamies kuuluu lähtökohtaisesti kotimaansa sosiaaliturvaan, etenkin jos E101/A1 lomake ja työnantaja niin toteavat. Samoin lähetetyn virkamiehen perhe. Capisce?

Kaikki menikin ihan mainiosti siihen saakka, kun olin opintovapaalla. Välillä ei tosin ollut opiskelupaikkaakaan, vain tavoite sellaisesta (jotta sitä tulis jotain järkevääkin tehtyä täällä eikä vaan aukkoa cv:hen), mutta silti ensimmäiset kaksi vuotta homma oli ihan klaari: Suomen sosiaaliturvaan kuulutaan. Sitten koitti kohtalokas kolmas vuosi (kaksi vuotta nyt on ylipäänsä raja vähän kaikelle: sen jälkeen katsotaan että oleskelu ulkomailla ei enää ole tilapäistä ellei toisin todisteta jne), mun opintovapaa päättyi mutta opinnot eivät, irtisanouduin edellä mainitusta huippuduunista koska merimiehen projekti täällä venyi eikä haluttu palata takas 3/4-perheenä, perustin firman, siirryin rahoittamaan opintojani apurahoilla ja sitäkin myötä tipahdin (todellakin, tipahdin) yrittäjien kastiin, myytiin kämppä (sen jälkeen kun oltiin pistetty about puolikkaan maailmanympärimatkan verran menemään pitämällä kämppä tyhjänä ja lämpimänä odottelemassa, että jos joskus vielä palattaisiin) ja menetettiin sekin side kotimaahan: osoite Suomessa. Kelan dashboardeissa mentiin vissiin punaiselle, kun meille alkoi tipahdella jos jonkinlaista lomaketta ja selvityspyyntöä. Tai siis mulle: Päivitä tietosi Kelaan. Tarvitsemme lisätietoja tutkimustyöstäsi. Tarvitsemme lisätietoja yritystoiminnastasi. Eläketurvakeskus ratkaisee oikeutesi Suomen sosiaaliturvaan, jos sinulla on MYEL-vakuutus.

Koska meikäläisen asiat olivat vähän peruspertsaa kimurantimpia, eikä ohjeista ottanut erkkikään selvää edes yliopistotason koulutuksella, piti turvautua asiantuntijoihin. Puhelurumban (halpaa kuin saippua) myötä pallo siirtyy vastaajalta toiselle akselilla Kela-Mela-Eläketurvakeskus. Kukaan ei ole ihan varma kenelle asia kuuluu, joten lisää soittelua ja epävarmoja numerovalintoja. Jokunen asia on sentään hoitunut sähköisestikin, mutta kyllä minä niin mieleni pahoitin kun viimeisin neuvo oli jatkaa soittelua, jotta asia etenee kiireellisenä. Eivaanjaksais. Ihan yhtä absurdia meno ei ole kuin Backlundin Lotalla passia hakiessa, mutta ei kovin kaukanakaan.

Eikä siinä vielä mitään, että mun tilanne on epäilyttävä, koska en mene ns. normimuottiin. Lapset, joihin voimassaolevalla Kelan päätöksellä sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, eivät ole vuoden alusta lähtien saaneet lapsilisää, koska mun tilanne on epäilyttävä, ja mä olen joskus sattunut ko. tukea hakemaan, sillä jollekin tilillehän ne rahat pitää maksaa. Sillä ei ole mitään merkitystä että lapsilla on isä, jonka kanssa olen (onnellisesti) naimisissa, jonka viran takia ollaan täällä, jonka vuoksi perheen pitäisi olla oikeutettu Suomen sosiaaliturvaan.

Tänään klikkailin itseni Kelan asiointipalveluun tarkistaakseni, joko asia on edennyt. Ja pah. Huomasin kuitenkin, että mun status on syyskuun alusta alkaen ollut lähetetty yrittäjä. Lähetetty yrittäjä? Siis minä, joka teen opintoja suomalaiseen yliopistoon suomalaisilla apurahoilla. Minä, jolla on Suomessa yritys, jolla ei ole vielä ollut liiketoimintaa, koska sitä ei voi olla apurahakauden aikana. Minä, joka edelleen olen sen lähetetyn virkamiehen perheenjäsen.

Yritystoiminta, se se on kaiken pahan alku ja juuri. Suomi, zero points.