 |
| Italialaiset rakastavat keskiaikaisia kulkueita. Firenzessä nähtiin taas yksi. |
Varsinaiset loma-aktiviteetit sijoitettiin viikon loppuun, sillä 1.11. on täällä pyhä ja merimieskin sai siten pitkän viikonloppuvapaan. Tämänkertainen reissu suuntautui Italian niemimaan itäpuolelle Ravennan tuntumaan ja San Marinoon. Linnuntietä matkaa ei ole kuin parisataa kilometriä, mutta tietä pitkin matka-aikaa sai kulumaan kolmisen tuntia. (Tai viisi, kuten paluumatkalla kävi, kun tultiin tarkoituksella pikkuteitä pitkin, mutta navigaattorin kartat eivät ihan olleet ajan tasalla....).
Matkan pääkohde oli huvipuisto Mirabilandia, johon lapset ovat hinkuneet vähintään puoli vuotta. Halloweenin kunniaksi puisto oli auki torstaista sunnuntaihin klo 10-22, ja sulki sen jälkeen porttinsa kevääseen asti. Ajateltiin, että vierailemalla puistossa tähän aikaan vuodesta, vältetään paitsi liiallinen auringonporotus, myös lomailevien italialaisten aiheuttama väentungos. Muuten hyvä suunnitelma, mutta perjantaina suurin osa italialaisistakin oli siis lomalla, eli puisto totaalisen tukossa*. Onneksi pääsylippu (96 €/perhe, ei paha) oli voimassa kaksi perättäistä päivää, joten kun kiirehdittiin puistoon jo torstai-iltapäivänä, saatiin nauttia edes yhdestä jonottomasta päivästä.
 |
| Matkalla huvittelemaan, päivä 1. |
Mirabilandian vuoristoradat on ihan ässiä. Molemmat ipanat ylittivät vaadittavat 140 cm eli pituutensa puolesta olisivat päässeet ihan kaikkiin laitteisiin. Harmi kyllä puistonvartijat olivat kehittäneet pituussäännön rinnalle ikärajan, jonka mukaan niihin parhaisiin laitteisiin ei päässyt alle 12 vuotiaat edes aikuisen kanssa. Olihan ne aika hurjia, mutta hurjapäitä on meidän lapsetkin. Joten ohjeistettiin Pinsku, joka kolkuttelee yhdennentoista vuosipäivänsä portilla, valehtelemaan iäkseen kaksitoista. Kyseenalaiset keinot, mutta läpi meni. Patun kanssa ei lähdetty edes kokeilemaan, sen verran paljon oli vielä vuosia kurottavana vaadittuun ikärajaan. Ja ois ne pari vauhdikkainta olleet vähän liian extremeä sille anyway. Kuten Euroopan pisin, 1 200 metriä pitkä "käänteinen**" vuoristorata Katun tai nollasta sataan 2,2 sekunnissa kiihdyttävä iSpeed. Sen sijaan pari miedommalla - silti sykettä nostattavalla - vauhdilla varustettua laitetta tuli testattua perinpohjaisesti, kuten maailman korkein, 60 metriin nouseva vesivuoristorata Divertical. Hiiii!
 |
| Katun |
Onneksi kelit suosivat retkeämme ja aurinko kuivatti nopeasti vuoristoradassa hankitut märät vaatteet. Muuten matkassa oli epäonnea etenkin perjantaina, jolloin kolme laitetta viidestä hajosi kesken pitkään kestäneen jonotuksemme, lounasravintolan tilausautomaatin korttimaksu meni jumiin ja iSpeedin uusinta jäi kokematta 80 minuutin jonon takia. Mutta näistä viis, oli huvipuistokäynti silti nimensä veroinen!
 |
| Divertical iltavalaistuksessa |
Majapaikaksemme valikoitui parin kilometrin päässä puistosta sijaitseva, uutuuttaan kiiltelevä Bed & Breakfast. Erinomainen valinta, vaikka jouduttiinkin vähän säätämään huoneessa sijaitsevan keittiön (tai "kitchenetten") kanssa. Kas, kun sen käytöstä olisi pitänyt etukäteen varausta tehdessä ilmoittaa... keittiö oli lähes täydellisesti koneistettu, mutta yhtäkään astiaa ei siellä ollut, ei lasia, ei kattilaa. Vähän oli vaikeaa kokkailla, kuten suunniteltu. Onneksi asia kuitenkin järjestyi muutamalla respassakäynnillä ja puhelinsoitolla. Kuulemma huoneissa on keittiöt, koska laki niin sanoo (??), mutta kaikki ei niitä halua huoneistossa käyttää. Jännä juttu, että tuosta keittiön käytön ilmoittamisvelvollisuudesta ei ollut mitään mainintaa niin hotellin omilla kuin Booking.comin sivuillakaan...
Josta tuli mieleen lokakuinen Piemonten-retki, jolloin muuten upeassa lukaalissamme ei toiminut nettiyhteys, vaikka se oli erikseen Booking.comin sivuilla mainittu. Talon omistajan poika kuittasi ongelman "buukkaussaitin virheellisellä tiedolla", mut tavallaan vois olla hyvä ilmoittaa virheistä myös ylläpitäjälle ja korjata ne... voi noita italialaisia. Ei muuten ole turhia ne varaussivustojen käyttäjien kommentit ollenkaan.
No, onneksi kyse oli sen mittaluokan ongelmista, että ne ei juuri reissujen onnistumiseen vaikuttaneet. Sitäpaitsi tällä jälkimmäisellä matka jatkui vielä päiväretken verran kokonaan toiseen valtioon, maailman toiseksi vanhimpaan tasavaltaan San Marinoon. Ohjelmassa oli kohteen yleistä pällistelyä ja lounas, ja tällä kertaa sekä lapset että koirakin tykkäsivät. Merimiehen kanssa oltiin tämä Euroopan kolmanneksi pienin valtio katsastettu jo kymmenen vuotta aikaisemmin, mutta ei se sen hohdetta silti vähentänyt. Kerrassaan hieno paikka!
 |
| San Marinon maisemia |
 |
| San Marinon postimerkit (ja kortit) lähdössä matkaan |
Hyvä loma oli taas. Eikä edes kovin syksyinen, kun suurimman osan viikkoa tarkeni t-paidassa ulkonakin. Eilen kyllä vähän pelotti, josko se sadekausi taas pääsee valloilleen, kun vettä tuli kaatamalla kolme neljäsosapäivää. Mutta tänään paistaa taas aurinko, joten ei huolta - vielä :)
* Mikään kotimainen "tungos" ei todellakaan ole mitään täkäläiseen verrattuna. Sen verran vaikuttaa toi 55 miljoonaa kansalaista enemmän.
** Eli sellainen, jossa vaunu kulkee kiskon alapuolella, ja matkustajien jalat roikkuvat ilmassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti