Hyvät tavat kaunistavat

Italialaisilla on jokseenkin ärsyttävä tapa pysähtyä, jäädä seurustelemaan tahi muuten vaan palloilemaan sisäänkäyntien eteen. Ja jos jonotusta vaaditaan, kannattaa pitää kyynärpäät terävinä. Tilaa saa se, joka sen ottaa, hiljaa vuoroaan odottavat saavat odottaa vuoroaan hiljaa - ja kauan. Muuten kanssaeläjiin suhtaudutaan kuitenkin myönteisesti, hymyjä jaellaan rajoituksetta ja kauniit sanat eivät nekään ole kortilla. Vaikka kyllä ne sitten huitovat ja huutavatkin, jos on tarvetta. Ei toki millään pahalla...

Viime aikoina olen törmännyt ihastuttavan hyvätapaisiin paikallisiin nuoriin. Vai mitä sanotte näistä tilanteista:

1. Kävelen koiran kanssa kapeaakin kapeampaa jalkakäytävää suhteellisen vilkasliikenteisen tien varrella. Vastaan tulee Patun ikäinen poika, jota väistämme ajoradan puolelle. Poika katsoo tiiviisti silmiin ja sanoo kuuluvalla äänellä: Grazie.

2. Vein Pinskun ja koulukaverinsa junalla Luccaan kolmannen kaverin luokse yökylään. Vapaata paikkaa jouduttiin hakemaan useammasta vaunusta, ja jokaikisellä ovenavauksella edelläni kulkeva Emma 13v. varmisti, että ovi pysyy auki myös mulle.

3. Mirabilandiassa Katun-vuoristoradassa ennen meitä lähti tyttöryhmä, joista yksi huomasi vasta viime tipassa, että rillit olivat jääneet päähän. Viitoin, että voin ottaa lasit, ja niin tein. Oma vaunumme lähti ennen kuin edellinen tuli takaisin, joten sijoitin lasit turvallisesti hyllyyn tyttöjen muiden tavaroiden sekaan. Kun ääni käheänä palattiin lähtöpisteelle, olivat nämä tytöt odottamassa, jotta saivat sanottua kiitos - vaikka oma vaununsa oli saapunut jo aikaa sitten.

Kyllä täti-ihmisen mieltä lämmittää noin hyvin käyttäytyvä nuoriso! Piti oikein omalle jälkikasvulle ottaa esimerkiksi toivottavasta käytöksestä. Saman olisin voinut tehdä taannoiselle pakasteruokia ovelta ovelle kauppaavalle herralle, joka kohteliaasti tarjouksesta kieltäydyttyäni sätti käytöstäni monin vaikeasti ymmärrettävin sanoin... joten jäi meikäläisen osalta tuo muuten kukoistava pakasteruokien kotimyynti kasvattamatta. (Tänpäiväiset pölynimurikauppiaat sen sijaan ihan kättelivät kieltäytymiseni päätteeksi, että ei ne kaikki ovelta ovelle myyjätkään pahoja ole).

Niin se vaan on, että hyvät tavat kaunistavat. Ja sen minkä nuorena oppii, vanhana taitaa. Ja jos ei opi, voi pieni rankku auttaa:

Patun kouluvihkossa oli tämmöinen.