Kärhämä

Eilisiltapäivästä sukeutui mielenkiintoinen. Mr Thomasin oletettu lähtö ei pohdituttanut ainoastaan meikäläistä, vaan kaikkia 2./3.-luokan vanhempia. Tomerimmat olivat järjestäneet koulun päätyttyä keskustelutilaisuuden, johon tottavie halusin osallistua minäkin.

Kävi ilmi, että koulun (äkkipikainen) rehtori oli antanut opettajalle potkut. Opetuksen taso ei kuulemma vastannut IB-koulun vaatimuksia ja muutenkin Mr Thomas oli niskuroinut rehtorin toiveita vastaan. Hämmentävintä tilanteessa oli se, että sekä lapset että me vanhemmat olimme täysin tyytyväisiä opettajaan. Tuntui kuin olisimme puhuneet kahdesta eri ihmisestä.

Äänekäs ja äärimmäisen tunteikas, yli tunnin mittainen, englannin ja italian sekoituksella käyty keskustelu päätyi lopulta siihen, että rehtori lupautui pyytämään opettajan takaisin. Me vanhemmat sitouduimme tarkkailemaan opetuksen tasoa ja auttamaan lapsiamme kirimään oppituloksissa tarvittaessa. Miss Wendy aikoi esittää toiveensa jatkossa selkeämmin ja tukea Mr Thomasia luokan opettamisessa. Tilanne arvioidaan uudestaan ennen joulua pidettävässä keskustelussa.

Nyt vaan toivotaan, että ope suostuu tulemaan takaisin...

Olipa jännä nähdä italialainen tyyli ratkaista konflikteja. Mamma mia! Tunteita ei tosiaan säästelty, puhetta tykitettiin vauhdilla, kädet viuhtoivat. Näin suomalaisena (sivustakatsojana) tuntui jo välillä siltä, että tilanne ei voi ratketa sitten millään. Vaan niinpä ratkesi. Kun oma mieli oli saatu tyhjennettyä, oli vuoro kuunnella vastapuolta. Todellakin kuunnella, ja pyrkiä rakentavaan ratkaisuun, yhteistyössä. Lopuksi jo naureskeltiin ja lähtiessä annettiin poskisuudelmia. Enkä usko, että kenellekään jäi mitään suurempaa hampaankoloon.

Italialainen temperamentti, check.