Kokeiluja keittiössä

Edelleen jaksan olla ihmeissäni mun piilevistä emännänkyvyistä. Siksi tämä päivitys.

Viimeisen viikon sisällä tehtyjä kokeiluja teemalla "kerta se on ensimmäinenkin":

1. Kurpitsakeitto*. Kurpitsaa on täällä tarjolla paljon, paloina ja kokonaisina. Palasta keiton keittäminen oli helppoa, mutta valitettavasti makuraadin tuomio ei mairitellut. Ei jää vakioruokalistoille, mutta toisinaan voisi kokeilla alkukeittona aikuiselle yleisölle. En sitten tiedä, oisko tuo Valion reseptin mukainen mangotuorejuusto (josta voi täällä vain unelmoida) vaikuttanut makuun jotenkin positiivisesti, tai makeampi ja miedompi chilikastike.

2. Schiacciata-leipä. Kyseessä on toscanalainen, focaccia-tyyppinen suolainen ja öljyllä sivelty leipä, joka maistuu tai-vaal-li-sel-ta. Leipä syödään tuoreena ja täytetään joko prociutto crudolla eli ilmakuivatulla kinkulla, mortadella-makkaralla tai mozzarella-juustolla (tai näiden yhdistelmällä) ja syödään välipalaksi eli merendaksi. Piti kokeilla, josko schiacciataa voisi valmistaa kotonakin, jottei herkusta tarvitsisi luopua kun kotimaahan palataan. No, ei kannata ainakaan tällä italialaisesta blogista nappaamallani ohjeella. Tuli lättänää ja liian suolaista, mutta jännästi kaikki palat silti tekivät kauppansa (ehkä siksi, että leipää tarjottiin tuon yllämainitun kurpitsakeiton kanssa).

3. Marengit. Patulla on sellaisia Oppi&ilo Neronleimaus -tiedekortteja, joissa ehdotettiin tutkimaan mitä tapahtuu munanvalkuaiselle kuumuudessa. Koska aihe kiinnosti muakin, toimimme korttien ohjeen mukaan ja saimme aikaan pellillisen marenkeja. Oikein hyviä, jos marengeista tykkää. Eikä vaikeita lainkaan!

Suut makiaks!

4. Soul Kitchenin ja kaverini Facebookissa hehkuttama mausteinen linssipata, koska syksyllä tarvitaan lämmintä pataruokaa ja pikanttia makua. Toooodellla epäilyttävää lasten ja vähän merimiehenkin mielestä. Tuoretta chiliä ei täkäläisissä kaupoissa tällä hetkellä ollut tarjolla, kardemummaa täältä saa etsimällä etsiä ja Suomesta tuotu on loppu (löysin lopulta kokonaisia palleroita, mitä niille pitäisi tehdä?) ja korianteri ei todellakaan kuulu peruskaupan tuoreyrttivalikoimiin, joten ilman näitä mentiin. Yllätys oli positiivinen. Tullaan tekemään jatkossakin, tosin ei kovin usein kun noilla palkokasveilla näyttäis olevan aika tehokas vaikutus tän perheen ruuansulatuskanaviin.

5. Naan-leipä edellisen padan kaveriksi. Koska olen jumittunut aamiaisessani erääseen tiettyyn Kellogsin mysliin ja maustamattomaan jogurttiin, on "turkkilaista jogurttia" meillä nykyisin aina jääkaapissa. Hiivaa löytyy kuivaversiona (sillä erolla kotimaassa käyttämääni että kuivahiiva-jauhosekotukseen pitää lisätä 2 tl sokeria) ja muutkin valmistusaineet ruokakaapin perussettiä, joten ainakin Valion reseptillä tekemäni leivät oli tosi helppo ja vaivaton pyöräyttää muun ruuanlaiton ohessa.** Jatkoon, ehdottomasti!

Kardemumma- ja kuivahiivaerikoisuuksien lisäksi Italiassa on pari muutakin juttua toisin kuin Suomessa. Ensinnäkin, voipakkausten normikoko on huomattavasti pienempi kuin Suomessa. 125g tai max 250g, joskus näkee jotain ekonomipakkauksia (no okei, säästöpakkauksia) koossa 500g. Lähtökohtaiseseti täkäläisessä voissa ei myöskään ole suolaa, vaikka toki isommissa ruokakaupoissa on tarjolla sellaista suomalaiseen makuun miedosti suolattua, ehkä yhden tai kahden vaihtoehdon verran.

Jauhopussit on täällä järjestään kokoa 1 kg eli jauhoja saa olla joka viikko ostamassa lisää. Eikä puhettakaan erikois- tai puolikarkeista venhäjauhoista. Jauholaadut erotellaan seuraavasti:

• Farina di grano tenero tipo 00 (tai pelkkä "tipo 00") eli leivontajauho (?), se valkoisin jauho.
• Farina di grano tenero tipo 00 eli oisko se sitten puolikarkea vehnäjauho, sopii about kaikkeen.
• Farina di grano tenero tipo 1 ja Farina di grano tenero tipo 2 löytyy myös, sekä Farina integrale di grano tenero eli täysjyvävehnä.
• Farina di grano duro taas on durumvehnää, jota käytetään etenkin pastan ja pizzan valmistukseen. Ja siitäkin on eri versioita: semola, semolato, semola integrale di grano duro...

Vähemmästäkin tällaisen puolikätevän emännän pää menee pyörälle.

Jauhojen ostelun lomassa olen jatkanut treenausta myös jo aiemmin testattujen reseptien suhteen. Viime aikoina on syntynyt muun muassa täytettyjä lettuja (vaikea kuvitella että vielä helmikuussa olin täysi noviisi näiden lettujen/pannukakkujen suhteen, sen verran näppärästi nykyään syntyy), pinaattikeittoa (pakastepinaatista) ja korvapuusteja. Maanantaina tehtiin myös vuoden ensimmäiset, vaan tuskin viimeiset, piparkakut. Joulua odotellessa.

* Sorry, mulla on nyt jäänyt tää listausmoodi päälle.
** En muuten ikinä ole uskonut sanovani näin.