Vuoden mutsi

On aika outoa olla tilanteessa, jossa mua tituleerataan toistuvasti kodin hengettäreksi, kun aiempi viiteryhmäni on ollut lähempänä vuoden mutsia, tuota kirjailijakaverini ystävänsä kanssa lanseeraamaa mainiota, ei-niin-kätevää-emäntää.

Vuoden mutsi evp. keittiössä, lajina hernekeitto.

Tähän on kuitenkin tultu.

Kaiken takana on Patun paras kaveri. Kuulemma meiltä saa parhaat välipalat, meille on aina kiva tulla, mä olen hauska äiti (?) ja kaiken kaikkiaan vaan oikeassa paikassa täällä kotona.

Huhhuh.

Toisinaan lapset kyllä tyytyvät vähään :) Vaan taas on todistettu, että kenestä tahansa voi tulla pullantuoksuinen äiti, kunhan vaan ehtii pikkusen keskittyä näihin kotihommiin.

Josta tulikin mieleen, että tein pari viikkoa sitten hernekeittoa. Ihan itse alusta asti. Ongelmia meinasi tuottaa oikeanlaisten herneiden löytäminen, mutta sitten hokasin (Googlen avustuksella), että täkäläiset kuoritut, pilkotut kuivatut herneet ovat itse asiassa parempia kuin etsimäni kokonaiset kuorelliset. Ei tarvi liotella ja keittoaikakin oli vain 40 minuuttia. Ja vaatelias lapsiraati oli sitä mieltä, että keitto oli hyvää. Tadaa!

Näistä se yllä esitetty soppa syntyi

Joten taas on yksi kohta vähemmän "mä en ole koskaan" -listassa. Pitää varmaan alkaa kohta keksiä jotain uusia.