Itse nautin paitsi tuosta rytmistä ja ryhdistä, myös sosiaalisen elämän paluusta. Koska kelit ovat vielä kesäisen ihanat, ollaan jääty Scotto-puistoon joka päivä koulun jälkeen. Puisto on kuhissut lapsia ja koulukavereita, ja mullekin on aina löytynyt juttuseuraa. Myös koululla ehtii turisemaan hyvin, yhdenkin äidin kanssa sovittiin yhteisistä juoksulenkeistä*. Kaverikyläilytkin on taas alkaneet, ja keskiviikkoiltana lapsiluku tuplaantui, kun sekä Isabella että Edoardo tulivat yökylään.
 |
| Pyjamabilekamut |
Kahtena tulevana lauantaina on tiedossa kaverisynttärit, jotka täkäläiseen tapaan ovat piiitkät ja samalla myös seurustelutapahtuma aikuisille. Mikäs siinä uima-altaan ympärillä on rupatella. Viikon päästä saadaan myös ystäväperhe Suomesta vierailulle. I-ha-naa.
Sen itsestäni kesän aikana opin, ettei musta ole yksineläjäksi saatikka retriittikävijäksi. Tällainen italialainen pörräily sopii mulle hyvin. Toisin sanoen, nyt on taas hyvä olla.
Harmi vaan, että Pinskun kaveri Emma ja samalla vanhempansa, joihin ollaan täällä tutustuttu, muuttaa ens viikolla takas Espanjaan, josta Italiaan viime syksynä saapuivat. Läksiäisiäkin on siis tiedossa. Toisaalta niin on myös kyläilypaikkoja maailmalla, joten ei vaivuta murheen alhoon tästäkään.
La vita è buona. Elämä on hyvää.
* Camilla on aiemmin juossut maratoneja, joten pikkusen kirimistä mulla, tosin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti