Menoa ja lepoa = tasapainoa

Perjantaista perjantaihin nautimme jälleen yhden ystäväperheen vierailusta. Ohjelma oli tiivis myös meillä isännillä - viikossa ehdittiin viettää pari yötä agriturismossa Firenzen lähellä, osallistua porukalla kaverisynttäreihin, käydä tornilla, vierailla Cinque Terressä, leikkiä puistossa, shoppailla ja istua monta pitkää iltaa - normaalien arkiaskareiden lisäksi*. Ihanaa oli, vaikka univelkaa kerääntyi kaikille ja jäähyväiset oli haikeat.

Montespertolin agriturismo-hotellin maisemia

Pää pyörälle Giardino Scottossa

Vielä tarkenee uida. Tässä Cinque Terren Monterosson aalloissa.

Harmiksemme saatiin se viikon ainoa epävakainen päivä viime viikon sunnuntaille, joka oli määrä viettää agriturismon uima-altaalla. Korvaavana toimintana otettiin pitkä lounas Montespertolin keskustassa, ja illalla vielä paikalliset jättipizzat kämpillä. Muutenkin nautittiin taas italialaisen keittiön herkuista niin ravintolassa kuin kotonakin. Hyvä ruoka ja viini, ystävät ja kiireetön yhdessäolo - paljon muuta ei hyvään elämään vaadita, väittäisin.

Ei muuten jäänyt nälkä

Ja paistoi se päiväkin. Torstain Cinque terre -retkellä oli jopa kuuma, ja lapset sukelsivat tyytyväisinä mereen viilentymään. Spanieli oli urheasti mukana reissussa, mutta joutui tyytymään varjopaikkaan vaikka uimaan olisi tehnyt mieli.

Syyskuussa Italiassa elo näyttää taas puolensa. Kesä jatkuu täällä vielä, vaikka Suomessa jo etsiskellään villapaitoja. Illat on kyllä täälläkin viilentyneet ja täkit kaivettu esiin yöksi. Silti päivälämpötilat on sitä luokkaa, että voisi vieläkin lähteä rannalle.

Säätiedotus viime lauantailta. Ihan hyvä kello seitsemän lämpötilaksi.

Vaan arvatkaapa sainko perheenjäseniä liikahtamaan viikonlopun aikana minnekään. Ensin nukuttiin univelat pois, sitten päivitettiin nettikuulumiset ajan tasalle, sitten vaan olla möllötettiin. Mukavaa sekin. Viikonloput on meillä muutenkin ristiriitaisten toiveiden aikaa: aivan ymmärrettävästi kolme kodin ulkopuolella päivänsä viettävää haluaa viikonloppuna rauhoittua ja vaan olla, kun taas minä, kotiin jumittunut, olisin valmis seikkailemaan vaikka missä. Onneksi on reipas nelijalkainen, joka on aina valmis valloittamaan maailmaa. Sen kanssa tänäänkin nautittiin kolmenkympin auringosta ja vähän myöhemmin käperryttiin tyytyväisinä kotiin ottamaan iisisti.

Onnea on tällaiset päivät.

* Okei, oli lapsilla ja merimiehellä 1,5 extravapaapäivää, muuten ei ois ihan kaikkeen kyennyt