Oman maan satoa

Lauantaiseen kasvislasagneen tarvittiin nippu basilikaa ja oreganoa, tuoretta. Ai, että oli mahtavaa avata keittiön ovi, napsia tarvittavat yrtit aidan reunalla kököttävästä ruukusta ja jatkaa hommia. Sunnuntaina laitoin rosmariiniperunoita ja jouduin kävelemään pikkuisen kauemmaksi, naapuriasunnon sisäänkäynnille. Siellä sitä rosmariinia rehottaa ihan villinä. Ja salviaa. Ja minttua, josta merimies on iloinen mojito-päälle sattuessaan.

Vasemmalla basilika ja oregano lasagnenlaiton jälkeen eli "vähän" harvennettuna.
Oikealla yrttejä naapurista.

Koskaan en ole viherpeukalo ollut, enkä ole*. Mutta tää yrttitarhan pito tuo kyllä sen verran paljon iloa elämään, että taidan jatkaa tällä linjalla vastakin. Mitähän dopiginia ne tarvii Suomessa menestyäkseen? Täällä kun ei tarvi tehdä mitään. Mitä nyt vähän kastella noita ruukussa olevia, silloin kun muistaa (tai aika usein jos ei muuten sada kuten esmes koko kesänä).

Taas yksi syy enemmän jäädä tänne 4eva.

*Muistatko muuten vielä tän mainoksen? Mun lemppareita vuosien takaa...