Osoite hukassa?

Suunnannäyttäjän roolista on tullut meikäläiselle arkipäivää. Olen aiemminkin avautunut tästä opashommien runsaudesta, mutta näyttää tosiaan siltä, että

a) mä olen jotenkin tietäväisen näköinen mitä maantietoon tulee
b) italialaiset ei viitsi katsoa karttaa ennen kotoa lähtöään tai eivät omista navigaattoria
c) paikalliset pitävät kaverilta kysymistä ihan normaalina, harmittomana asiana. Vain hullu tuskailee yksin.

Tästä kadusta kirjoitin aikaisemmin. Mutta ihan alkuun mietin, että wau, onkohan
Isabella Rosellini Pisasta. Kunnes tajusin, että sehän on Rossellini, ihan eri kirjoitusasu.
Ja oikea vastaus Ippolito löytyi sitten kaunokirjallisuuden kautta. Ei ihan ekana tullut mieleen.

Oman ongelmansa aiheuttavat varmasti myös kadunnimet. Nopeasti ajatellen en ole täällä paljon muuntyyppisiä kadunnimiä kohdannut kuin (miesten) nimiä tai päivämääriä. Näistä ensimmäiset tuottavat meillekin usein päänvaivaa, sillä ihmisillä niin kuin kaduillakin, jotka ovat nimensä ihmiseltä saaneet, on etu- ja sukunimi. Italialaiset eivät kaiketi laiskuuttaan jaksa aina kirjoittaa sitä etunimeä (katso esim. mikä tahansa italialainen hotelli booking.comista), joten yritäpä sitten naputtaa navigaattoriin Via Mezzacapo tai Viale Donizetti, kun tieto Carlosta tai Gaetanosta puuttuu. Parhaimmillaan ilmoittavat toki kaverin etunimen ekan kirjaimen tyyliin Via C. Mezzacapo, mutta ainakaan meidän saksalaisella logiikalla varustettu navigaattori ei tuolla tiedolla vielä oikeaa osoitetta löydä. Joten pieni vinkki teille, autoilevat Italian-matkaajat: katsokaa koko osoite vaikka Google Mapsista ennen matkaan lähtöä. Perille löytäminen helpottuu kummasti!

Toinen vaihtoehto on toki opetella kysymään tietä italiaksi, jos haluaa oikein paikallisten joukkoon soluttautua. Josta tulikin mieleeni tapahtuma viime viikonlopulta, kun Margherassa Venetsian-bussia odoteltiin. Pysäkillä oli varmaan viitisentoista ihmistä, osa selvästi italialaisen näköisiä. Viereen hiljensi auto neuvoa kysyäkseen, ja arvatkaa vaan keneltä päättivät sen tehdä? Niin-pä. En osannut neuvoa, en, mutta onneksi paikallinen setä vieressäni osasi. Seuraavana päivänä kyllä opastin samassa paikassa yhden turistin hotelliinsa, kun satuin juuri sen yhden ainoan osoitteen kyseisessä kaupunginosassa tuntemaan. Ja näköjään Pisan karttaakin pitää vielä opetella, kun tänään en osannut osoittaa yhdelle motoristille, mikä silloista on Ponte della Vittoria. Arvatkaa harmittiko (ihan ammattiylpeydelle otti)!

P.S. pitempi oppimäärä kadunnimistä ja niiden tulkitsemisesta löytyy vaikkapa tämän linkin takaa: How to Interpret Italian Street Names.