Muuttoliike

Sehän nyt ei ole uutinen, että Italian taloudella ei tällä hetkellä mene hyvin. Aihe nousee esiin lähes päivittäin paitsi mediassa, myös oman pienen piirini keskusteluissa. Töitä ei ole, asuntojen myynti takkuaa, kotitalouksien säästäminen näkyy niin ravintola- kuin matkailualallakin, kaupat kuihtuvat, palveluja ei osteta... Ei kovin ruusuiselta näytä, vaikka mikään paniikki ei lähiympäristössäni vielä vallitsekaan.

Lauantaisilla synttärikekkereillä tuli vaihdettua kuulumiset jos toisetkin. Yllättäen ajauduin kahteen melko samantyyppiseen keskusteluun. Molemmissa multa kyseltiin vinkkejä siitä, millaista on asua Pohjoismaissa. Onko kallista, miten elämä eroaa italialaisesta, millainen taloudellinen tilanne maissa vallitsee, onko totta että ihmiset linnottautuvat koteihinsa sosiaalisen kanssakäymisen sijaan, maksaako kahvikuppi tosiaan jopa viisi euroa jnejne. Molemmat keskustelijat pohtivat vakavissaan muuttoa Kööpenhaminaan tai jopa vieläkin pohjoisemmaksi, Tukholmaan tai Helsinkiin (huomatkaa, että vain pääkaupungit nousivat keskusteluissa esiin). Nämä koulutetut, kielitaitoiset ja työelämässä tiukasti kiinni olevat ihmiset olivat tuskastuneita maansa (okei, toinen on lähtöjään kreikkalainen mutta asunut Italiassa jo piiitkän aikaa) ahdistaviin tulevaisuudennäkymiin. Paremmille apajille olisi päästävä, ja ne ovat - kappas vaan - pohjoisessa.

Tämäkään ei toki ole uutinen, kertoihan Yle Uutiset vastaavaa jo toukokuussa (1. minuutin kohdalta alkavassa jutussa on muuten muutamille lukijoille tuttuja kasvoja, ks. myös kuvakaappaus alla). Hesarikin on jo pitkään seurannut muun muassa espanjalaisten sairaanhoitajien uutta uraa Satakunnassa.

Matkalla pohjoiseen. Kuvakaappaus Yle Uutisista 8.5.2013.

Aika jännää. Jotenkin sitä on tottunut siihen, että Suomesta lähdetään jonkun paremman perässä muualle. Milloin Amerikkaan, milloin Ruotsiin, joku hullu jopa Italiaan. Suomi on omissa mielikuvissa vähän kuin se lapsuuden käpykylä, josta piti päästä mahdollisimman nopeasti muualle, maailmalle. Ja nyt se maailma on täyttä höyryä rynnimässä Suomeen! Eikä kyseessä ole mikään välinputoajaporukka, vaan kilpailukykyinen, kansainvälinen ja ammattitaitoinen tähtijengi, joka etsii entistä parempaa elämänlaatua ja myös osaa vaatia paljon. Pohjoismailla on tarjota sitä, mitä he kaipaavat: työn ja vapaan tasapainoa, yhteiskunnan turvaverkkoja, korkeatasoista koulutusta, hyvää elintasoa, haastavia työtehtäviä. Euroopan unionin jäsenyys helpottaa liikkumista, kohdemaiden asukkaiden englannin osaaminen sopeutumista. Ja kuten tässä on itsekin tullut useampaan otteeseen todettua, muutama tuhat kilometriä ei enää ole välimatka eikä mikään. Koneet lentävät suht edullisesti, Skype yhdistää ystäviin, netin kautta voi seurata mediaa kuin kotimaassa konsanaan. Ja todennäkoisesti ympärille löytyy samanhenkisiä ihmisiä, kansallisuudesta riippumatta.

Nyt jos koskaan olisi oikea aika kaivautua Suomi-poteroista ja toivottaa nämä muuttolinnut tervetulleiksi. Kilpailukykymme tuskin paranee taaksepäin tuijottamalla, sen sijaan voimme hyötyä  tästä aivotuonnista. Hemmetti soikoon, ne on valmiita tulemaan pohjolaan keleistä huolimatta!

Toisaalta, lähdetään sitä Italiasta eteläänkin. Yksi täkäläinen tuttavaperhe puuhaa parhaillaan muuttoa Afrikkaan. Bisnespotentiaalia on kuulemma kovasti, toki riskitkin vähän eri mittakaavassa kuin Euroopassa. Ystäväni sanoin: "Olemme niin etuoikeutettuja, että voimme lähteä kokeilemaan. Vuosi tai pari ei ole oikeastaan mistään pois, ja takaisin voi aina tulla".

Aika hyvin sanottu.