Kaikki yhes koos

Saatiin lapset eilen kotiin Pohjois-Italian Trentoon suuntautuneelta kouluretkeltä. Reissu venyi päivällä suunnitellusta, kun Miss Wendy päätti jättää väliin bussimatkailun sunnuntain surkeassa kelissä turvallisuussyistä. Ja hyvä niin, kolareita nimittäin sattui, kun vettä tuli kaatamalla.

A= Pisa, B=Gardajärvi, C=Sfruz, Trento

En todellakaan olisi pari kuukautta sitten uskonut, että lapset lähtevät tyytyväisenä viiden päivän, neljän yön retkelle, jossa kommunikaatiokielinä ovat englanti ja italia, seurana uudet koulukaverit sekä opettajat ja matkaa kotiin yli 400 kilometriä. Kännyköitä ei saanut ottaa mukaan, joten yhteyksiä ei voitu tänä aikana pitää. Miss Wendy kyllä lähetti neljä statusviestiä, jotta suunnilleen tiedettiin missä mennään. Siitä huolimatta oli aika jännää lähettää lapsensa tuollaiseen seikkailuun.

Kouluretkikohteen maisemaa Pinskun kuvaamana

Mutta hyvin se meni. Kun eilen kyselin, ovatko kovinkin väsyneitä reissusta, totesi Pinsku: "Ei tosiaan, mehän nautittiin siitä!". Ohjelma olikin varmasti lasten mieleen: paljon ulkoilua, pelejä ja leikkejä, askartelua, tanssia, leipomista ja kivaa yhdessäoloa kavereiden kanssa. Mahdottoman hyvin sujui myös kuopuksen ensimmäiset yöpoissaolot muualla kuin isovanhempien hoteissa, ikävä ei kuulemma vaivannut yhtään. Sen verran pikkumies kuitenkin todisti holhouksentarvettaan, että ei ollut koko reissun aikana vaihtanut kalsareita eikä sukkia, koska: "Ei siellä saanu." Myöhemmin selitykseksi vaihtui: "En mä löytäny niitä." Tätä ennakoiden olin pistänyt lapset itse pakkaamaan kamansa, jotta tietäisivät mitä on mukana. No, ei auttanut.

Pinskun luokan eli Ghiro-ryhmän tytöt (suom. pähkinähiiret).

Kotiin saatiin iloiset, mutta kieltämättä väsyneenpuoleiset lapset. Juhlistettiin paluuta kakkukesteillä samalla kun lapset esittelivät ylpeinä tuliaisiaan: 4 kg omenoita, mustikkahilloa ja erilaisia luontoaiheisia koriste-esineitä. Olivatpa tuhlanneet vähäisiä rahojaan myös vanhempiinsa, ihanat:

Mulle söpö orava ja merimiehelle möykky lihaa. Mielenkiintoiset valinnat :)

Pakko kyllä vähän röyhistää rintaansa lasten reippaudesta. Etenkin, kun muistoissa on oma kesäleirini 7-vuotiaana, josta piti tulla hakemaan kesken kaiken kotiin. Pojasta polvi paranee, ilmeisesti. Koska en kuitenkaan uskonut, että nämä meidän nuoret olisivat toista maata, olin varmuudeksi buukannut meille merimiehen kanssa viikonlopun Gardajärvellä. Sieltä kun olisi ollut vaan satakunta kilometriä hakemaan ikävöivät lapset. Merimies kyllä väittää, että kyse oli mun vaikeudesta sopeutua napanuoran venyttämiseen... hyvin se mut tuntee.

Garda-järven maisemia auringonlaskun aikaan

Olin summanmutikassa varannut mukavankuuloisen hotellin Torri del Benaco -nimisestä paikasta. Kerrankin kävi tuuri valinnan suhteen, oli nimittäin enemmän kuin miellyttävä kohde ja hotellikin erinomainen. Sesongin viimeisiä vietiin, ja meno sekä hinnatkin olivat sen mukaisia. Eli hiljaista oli ja edullista, mikä sopi meille keski-ikäisille (jep).

Tää oli niin kliseinen ritarilinna kuin linna voi olla.
Ihan pakko käydä uudestaan Patun kanssa, se arvostais.

Tehokkaita kun ollaan, yhdistettiin reissuun huvi ja hyöty, eli lauantaina käytiin noutamassa Bresciasta merimiehen bongaamat talvirenkaat, jotta voidaan joulun tienoolla lähteä turvallisin mielin Alppien suuntaan. Samalla keikalla käytiin katsastamassa matkaoppaissa kehuttu Sirmione-niminen paikka, Gardan rannalla sekin, ja ihastelemassa sen 1200-luvulla rakennettua vartiolinnoitusta. 

Sauna isolla ässällä.

Paras oli kuitenkin vielä tulossa: hotellissa oli ihan OIKEA sauna. Ja koska vieraita oli vähänpuoleisesti, saatiin varattua se kahdeksi tunniksi merimiehen kanssa (tai ihan kuinka pitkään vaan, lupasivat). Täydellistä! Etenkin kun saunaa edelsi juoksulenkki ja hetken huhkiminen viereisellä kuntosalilla. Kaiken kaikkiaan reissu oli mahtavan rentouttava ja onnistunut. Kannatti lähteä.

Mutta mukava on olla taas koko jengillä kotonakin. Porukalla on parempaa!