International Cuisine Day

Kuten tässä kirjoittelun aikana on tullut ilmi, ei meikäläistä ole suuremmin siunattu keittiötaidoilla. Edessä onkin todellinen haaste, sillä ennen kuin ehdin ajatella tuota edellä mainittua pikkufaktaa, lupauduin jo kokkaamaan jotain suomalaista koulun kansainvälisenä ruokapäivänä 23.11. Hehe.

Kävisköhän "silmämunasalaatti"? Tätä meillä syötiin Halloweenina.

Tarjottavan pitää olla esivalmistettua ja korkeintaan mikrossa lämmitettävää. Jälkkäriruokien lista oli jo niin pitkä, että toivottiin jotain muuta. Mun päässä löi (kappas vaan) tyhjää, joten marssin Googleen. Suomalaisia ruokia: leipäjuusto, riista, metsämarjat, kuusenkerkkä, katajanmarjat... joita tietty löytyy täältä joka kaupasta. Eli ei. Mutta sitten: Suomessa syödään paljon leipää. Avot!

Nopea inventaario paljasti, että meille on Suomi-vieraiden myötä kerääntynyt kasa hapankorppuja. Lisäksi ehdin tehdä tilauksen merimiehen kollegoille, jotka ovat sopivasti tulossa Italiaan sunnuntaina. Koska ruokapäivä on vasta perjantaina, ei tuore ruisleipä taida onnistua. Ellei sitä voi tehdä (onnistuneesti) itse? Todnäk tilaan Linkosuon ruissipsejä ja yritän metsästää jotain savulohentynkää, porontyyppistä, mustikoita, ihanmitätahansa joka edes etäisesti muistuttaa Suomi-ruokia.

Mutta jos jollain olis hyviä helppoja reseptejä, nyt vois huutaa "hep". Näillä meikäläisen taidoilla on aika paljon pelastettavaa, jos odotukset Italiassa/maailmalla on tasolla "suomalainen ruoka on sontaa".

A woman's got to do what a woman's got to do.