Pitikin mennä kehuskelemaan, kuinka rupattelen jo niitä näitä italiaksi. Todiste todellisesta osaamistasosta iski eilen vasten kasvoja. Multa kysyttiin taas tietä ja tällä kertaa vastaus oli helppo: seuraavasta oikealle, sitten taas oikealle ja olette perillä. Tätä on harjoiteltu italiantunnilla. Mitäs mä vastasinkaan? "Ööö, oikea, oikea? En puhu italiaa, anteeksi" ja huidoin samalla näyttävästi oikeaan suuntaan. Ei hyvä.
Arvatkaa vaan, montako kertaa olen käynyt mielessäni oikean vastauksen. Toivottavasti sama sympaattinen pariskunta on tänään taas avuntarpeessa, jos vaikka kohdattaisiin uudelleen. Vaikka kyllä ne eilenkin kai perille löysi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti