Nämä on muuten plataanin lehtiä, ei vaahteran |
Komeaa on, vaikkei tietenkään mitään suomalaiseen verrattuna. Toisaalta, eipä täkäläinen talvimaisema myöskään ole yhtä tylsä kuin kotimainen (= lumeton etelä-suomalainen), sillä ainavihantia puita ja pensaita on myös paljon: oliivit, laakeri, kuningasmagnolia, korkki- ja rautatammi, myrtti... Talviaikaan meikäläistä ihastuttavat myös sitruspuut (edelleen):
Ja vaikka täälläkin on tähän aikaan vuodesta pimeää, on sekin toisinaan kaunista, kuten keskiviikkoiltana jokirannassa totesin:
Marraskuu on täällä tavallisesti kuukausista märin, ja vettä on viime päivinä saatu Pisassakin ihan riittävästi. Ei tosin juuri mitään Liguriaan tai Pohjois-Italiaan verrattuna, jossa ollaan (taas kerran) suurissa vaikeuksissa. Täällä joki on kuitenkin pysynyt hyvin uomassaan ja kun noin joka kolmas päivä on ollut aurinkoinen, ovat sadevedetkin aina välillä ehtineet kuivahtaa. Ihan ookoo kelit noin marraskuuksi.
Viime vuonna päästiin Abetoneen ensimmäistä kertaa jo marraskuun puolella, mutta tänä vuonna ei taida onnistua. Tähän saakka on ollut vähän turhan lämmintä vuorillakin, ensilumi satoi viime yönä. Parista sentistä on kuitenkin vielä matkaa laskettelukelpoisuuteen, vaan ehtiihän tuota vielä.
Sen olin kuitenkin ehtinyt jo unohtaa, että Suomessa lumi ja marraskuu ei ole mitenkään poikkeuksellinen yhdistelmä, päinvastoin. Aikaista on, mielestäni. Pikkasen voi tehdä tiukkaa ens syksynä totutella taas puolen vuoden talveen. Auts. Mutta otetaan nyt tää ruska tässä ensin ja pohditaan noita myöhemmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti