Via Garibaldin Porta Calcesana, jonka läpi olin vain muutama minuutti aiemmin kävellyt neljän* lapsen kanssa, suljettiin liikenteeltä klo 16:30. Kun pian sen jälkeen lähdimme Pinskun teatteritreeneihin, oli tiellä paloauto ja naapurit puhuivat pommista - tai näin lapset kuulivat. Tokaisin siihen, että: "Onneks lähdetään tästä alta pois, jos vaikka räjähtää", ja lapset olivat hermona kotiin jääneen koiran vuoksi. Ei onnistunein vitsi, kaiketi.
 |
| Kuva Andrea Pardini/Pisainformaflash, napattu Il Tirrenon sivuilta. |
Teatterille päästyämme surffasin paikallislehden uutiseen, josta selvisi, että kyseessä oli toisen maailmansodan aikainen käsikranaatti, joka oli hylätty muiden (asiaankuulumattomien) roskien joukossa kyseisen portin vieressä sijaitseviin roska-astioihin**. Joku naapurustosta oli tehnyt aiheesta ilmoituksen paikallispoliisille (jotka muuten nähtiin kun ko. roskisten ohi käveltiin, tilanne oli siis jo päällä silloin), ja sitten homma alkoi muuttua jännemmäksi, pari taloakin evakuoitiin ja poliisin pommiryhmä kutsuttiin paikalle...
... toteamaan "pommi" oikeannäköiseksi leluksi. Kuudelta tiesulut oli jo purettu ja liikenne kulki taas normaalisti.
Että semmoinen harjoitus! Mun silmään toi viranomaisten toiminta näytti sujuvan ihan hienosti tässäkin tilanteessa, joten hyvissä käsissä ollaan (täälläkin).
* Ketä kiinnostaa: neljän = myös Edoardo ja Thomas tulivat meidän kautta, kun Rossella ei ehtinyt ajoissa koululta hakemaan.
** Tästä mun pitää vielä joskus tehdä päivitys vaikka kuvagallerian muodossa - noi kadunvarteen sijoitetut "ei-kenenkään" roskikset saavat jengin dumppaamaan niihin/niiden viereen ihan kaikenlaista kamaa sohvasta ja telkkarista alkaen. Tää on mielestäni lisääntynyt sinä aikana, kun olemme täällä asuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti