Lauantain ohjelmassa oli siis vierailu maa(ilma)nkuuluilla San Miniaton valkotryffelimessuilla, joilla ensimmäisen kerran piipahdettiin pari vuotta sitten. Viime vuonna käytiin puolestaan Alban vastaavilla, joten ollaan kyllä perehdytty aiheeseen ihan kiitettävästi. Mikä on ihan hyvä juttu, nyt kun merimies on saanut päähänsä kouluttaa herkkävainuisesta spanielistamme tryffelikoiran :-o
 |
| Messujen antimia purkkimuodossa ja taustalla hieman historiaa. |
Tryffelit jakavat monien, myös italialaisten, mielipiteitä: toiset tykkää, toiset ei. Yleisesti ottaen tryffelit ovat kuitenkin täkäläisittäin arvostettu erikoisuus, joista maksetaan jopa 5000 euroa kilolta. San Miniaton alueen tryffelit vastaavat 25% Italian ja maailman tarjonnasta, joten mikään ihan pieni bisnes ei ole kyseessä. Ja messuilla oli meno sen mukainen: herkkua löytyi suunnilleen kaikissa mahdollisissa kuviteltavissa olevissa muodoissa, kaikkine mahdollisine tykötarpeineen. Koko keskiaiaisen San Miniato alton keskusta oli valjastettu messukojuille ja -myymälöille, joten viisi tuntia paikan päällä kului nopeasti.
 |
| Saisko olla tryffelinmakuista popcornia? |
Ja niinhän siinä kävi, että intouduttiin mekin shoppailemaan tryffeliherkkuja ja aika paljon kaikkea muutakin paikallisesti tuotettua naposteltavaa (prociutto crudoa, salamia, taralleja, oliiveja, schiacciataa, tryffelitahnaa, tryffelipecorinoa, viiniä...) ja korvaamaan illallinen antipasto-tyyppisellä sormiruualla. Kun takana oli lisäksi erinomainen tryffelinmakuinen lounas sanminiatolaisessa ravintolassa, saivat visiitillä olleet Suomi-vieraatkin todellisen intensiiviperehdytyksen täkäläiseen ruokakulttuuriin.
 |
| Suolaista, mutta niin maistuvaa! |
Reissun olisi kruunannut käynti tuttaviemme viinitilalla, mutta ymmärrettävästi olivat kiireisinä messuilla tuotteitaan esittelemässä. Saatiin kuitenkin maistiaisia näistäkin ja piipahdettiin tilalla sen verran, että nähtiin pensaat syysasussan. Maisemat olivat muutenkin kohdillaan - toiset paikat ne vaan näyttää hyvältä, oli vuodenaika mikä tahansa!
 |
| San Miniato on yksi niistä paikoista, joihin haluaisin eniten Italiassa asettua. Tässä syy, miksi. |
Sunnuntain messut olivat sitten sisätiloissa Carrarassa, Pisasta pohjoiseen. Mondo Pesca ja Mondo Caccia keskittyivät nimensä mukaisesti kalastukseen ja metsästykseen, mikä lipsahti jonkin verran mun ja Pinskun kiinnostuksen kohteiden ulkopuolelle, joten katsottiin paremmaksi jäädä kotiin. Merimies ja Patu kuitenkin kiittelivät messujen antia ja niiden tuomaa lisäinspiraatiota. Rahaakin olisi taas kuulemma saanut palamaan vaikka kuinka, mutta pienillä uistinkokoelman lisäyksillä mentiin tällä kertaa. Hyvät oli nämäkin messut, kuulemma.
 |
| Miesvoittoista messuväkeä... |
 |
| ... ja vaarallisia vehkeitä! |
Ja koska tässäKÄÄN ei ollut vielä tarpeeksi viikonlopputekemistä, niin päätettiin sunnuntai-iltana suunnata vastikään avatulle keskustan luistinradalle, joka ilahduttaa pisalaisia taas helmikuun loppuun saakka. Kuinka ollakaan, luistinradan ympärillä oli joulumarkkinat, ja keskusta täynnä väkeä... markkinat jätettiin kuitenkin tällä kertaa väliin ja suunnattiin sen sijaan jäälle Thomasin ja Lauran kanssa. Tungoksessa unohtui kuvata tämä vauhdikkaan viikonlopun päättänyt ohjelmanumero, mutta uskokaa pois, että kivaa oli täälläkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti