 |
| Lähtötunnelmissa asemalla |
Sen verran oli kiirettä pitänyt perillä, että kamerat eivät juuri mukana kulkeneet, joten valitettavasti kuvamateriaalia ei tästä reissusta ole jakaa. Mutta tänäkin vuonna ohjelmassa oli vesipuistoa, high ropeseja, maastopyöräilyä, golfausta ja kalliokiipeilyä. Yhtenä päivänä kävivät Caillerin suklaatehtaalla, jossa sai herkutella mielin määrin (eikä kuulemma vähään aikaan tarvi syödä suklaata) ja Gruyèren juustotehtaalla, sekä poikkesivat paluumatkalla Charlie Chaplinin kotikylässä Veveyssä Geneve-järven rannalla, jossa myös Nestlén pääkonttori sijaitsee. Viikko päättyi discoon, joka oli kuulemma venynyt myöhään. Siitä huolimatta kotiin saapui onnellisia lapsia. Vähän rähjääntyneitä ehkä :)
Patu oli toiminut neljän hengen huoneensa valvojana pitäen huolta aamun herätyksistä, määrittäen illan suihkujärjestyksen, huolehtien ettei kukaan valvo liian myöhään ja valvoen, että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti. Siinä sivussa omat sukat ja kalsaritkin vaihtuivat jo ongelmitta. Pinsku ja Isabella olivat reissun ainoat tytöt, joten saivat majoittautua kaksistaan, eikä tarvetta sen kummempaan järjestyksenpitoon ollut. Paikalla oli taas toinenkin kouluryhmä, Intiasta tälläkin kertaa, pikkusen isommalla kokoonpanolla: näitä oli ollut 64 kun Westminsterin porukassa 9. Intialaiset olivat vähän varakkaammista perheistä (no yllättäen, jos Sveitsiin saakka lähtevät retkeilemään) ja mukana oli muun muassa oma kokki, joka teki ruokaa myös näille meidän muksuille. Hyvää kuulemma oli ja kaverisuhteitakin solmittiin. Kaiken kaikkiaan hyvä reissu.
Valitettavasti me emme päässeet merimiehen kanssa toteuttamaan suunnitelmaamme samanaikaisesta aikuisten Etelä-Italian retkestä. Herra joutui töihin ja otin sitten itsekin "vapaasta" viikosta kaiken "ilon" irti ja istua jumitin tenttimateriaalien ääressä kuin tatti. Aika ryydyttävää, mutta samalla tuli suunniteltua pari kesäretkeä ja lasten Suomi-loman aikataulua, joten ihan hyödyksi tämäkin aika kuitenkin oli. Sitäpaitsi kesällä on tiedossa vaikka mitä kivaa, joten en voi valittaa.
Päästiin me kotimiehet kuitenkin yhdelle miniretkelle. Sunnuntaina ajaa karautettiin parin tunnin päähän Monte Cimonelle, jonne kavuttiin vapaudesta huumaantuneen spanielin kanssa ihan keskenämme - kaikki muut taisivat suunnata kauniin kesäpäivän kunniaksi rannalle. Maasto oli helppokulkuista ja näkymät upeat, ja sieltä parin kilometrin korkeudesta löytyi kasa luntakin, josta spanieli oli onnessaan. Kylmä ei silti ollut, vaikka mittari väitti lukemiksi 10 astetta. Puurajan jäätyä alas ei tosin varjojakaan ollut, joten saatiin niskamme poltettua molemmat. Mutta hieno paikka tämä Emilia-Romangan korkein vuori oli. Talvella täytyy varmaan käydä testaamassa vuoren laskettelukeskus, aiemmin kun on aina jääty parinkymmenen kilometrin päässä* sijaitsevaan Abetoneen, joka on kauniina päivinä ihan tukossa.
 |
| Näissä maisemissa kelpasi kyllä vaellella |
 |
| Spanielin suuri onni |
 |
| Oli tilaa hengitellä. Spanieli johti joukkoa, kuvassa ylhäällä vasemmalla. |
Merimies oli toteuttanut maastotunnustelua jo edellisviikonloppuna, silloin Patun ja parin täkäläisen kaverin kanssa. Tuolloin jakauduimme kahteen leiriin, matalan- ja korkeanpaikan; tyttöjen ja poikien. Ensimmäinen sijaitsi meillä ja tarjosi osallistujilleen hyvää ruokaa ja leppoisaa lörpöttelyä. Jälkimmäinen sijoittui juurikin Monte Cimonelle, teemana reippailu, grillaus, saunominen ja luonto. Pojat majoittuivat kelttien aikoinaan asuttamaan, nyttemmin entisöityyn mökkikylään. Samaisessa miljöössä käytiin mekin vetäisemässä lounaat reippailun päätteeksi, hyvin maistui. Eikä varmaan vika kerta kun tuolla retkeillään, täytyy ehdottomasti Pinskukin käyttää tuolla maisemia ihailemassa, tai siellä saunassa vaikka.
Mutta nyt taidetaan pysytellä hetki tasaisella maalla ja nauttia yhteiselosta. Kiva olla koossa taas!
* Linnuntietä, autolla matkaa 40 km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti