Hei haloo

Kuten tiedetään, italiaanot ovat kovia puhumaan. Jos ympärillä ei satu olemaan sopivaa juttuseuraa, pölöttävät ne puhelimessa. Näin ainakin omien havaintojeni mukaan - yksinäinen, hiljaa kävelevä italialainen on ihan yhtä yleinen kuin bussissa tuntemattomalle vierustoverille jutusteleva suomalainen. Noin niinku suurinpiirtein.

Kännykkäliittymien penetraatio näyttäisi Italiassa olevan suunnilleen samaa tasoa kuin Suomessa: (IT) 160 vs. (FI) 172 liittymää sataa henkilöä kohden. Mutta siinä missä kotimaassa lankapuhelimet,  puhelinkopit ja maanteiden hätäpuhelimet ovat kadonneet lähes kokonaan, ovat ne täällä yhä voimissaan. Tai no, 35 lankapuhelinliittymää sataa henkilöä kohden (Suomessa 16) nyt ei enää mikään kovin korkea luku ole, mutta aika monet yritykset ja virastot luottavat yhä kiinteän linjan voimaan. Ystävällisesti niillä on usein tarjolla numero verde eli ilmaisnumero, johon soittaminen on tosin ilmaista vain siitä lankapuhelimesta. Mobiilimaksusta ja -numerosta kerrotaan nopeatempoisessa viestissä palvelunumeron alussa. Aika monta kertaa on tehnyt mieli antaa koko asian olla, sitten.

Muistatteko vielä nämä kapistukset?

Yllättävää kyllä pystyn nykyisin hoitamaan asiat kohtuuhyvin jopa puhelimitse (tyyliin siten, että  olen kirjoittanut käytettävät lauseet paperille ja siinä tapauksessa, että henkilö, jolle soitan ei esitä mitään aiheesta suuresti poikkeavia kysymyksiä). Tosin perhelääkärille lähettelen tekstiviestejä ja muutenkin asioin mieluummin meilitse tai muuten kirjoittamalla. Harmillista kyllä täkäläiset eivät ole mitenkään erityisen orientoituneita tähän tyyliin tapahtuvaan kommunikaatioon - meileihin ei vastata, tietoa ei löydy netistä vaan vain siitä numero verdestä, vaihtoehtoa puheluille ei vaan yksinkertaisesti anneta.

Ja mites ne liittymät sitten? Tulin itse hätäisenä hankkineeksi paikallisen TeliaSoneran eli TIMin prepaid-liittymän. Sekään ei muuten ole ihan vaan nopea R-kioskikeikka täällä, vaan jokaisen prepaid-liittymän hankkijan pitää todistaa henkilöllisyytensä passilla tai paikallisella henkkarilla. Tällä pyritään välttämään liittymän käyttö rikollisiin tarkoituksiin, mikä sinänsä on ihan hyvä homma. Saldon lataaminen onnistuu näppärästi esimerkiksi ruokakaupassa asioidessa (kassoilla on yleensä tarjolla sellaisia tasasummaisia latauslipukkeita) tai tupakkakaupassa. Ei netissä, ellet omista Italialaista luottokorttia (tietenkään). Ilmeisesti myös pankkiautomaatti saattaisi toimia tässä tarkoituksessa ja operaattoreiden liikkeet tietenkin. Latauspaikkojen määrän ymmärtää, kun vertailee kuukausisopimusten määrää prepaidin vastaaviin: Italiassa 20,5% vs. 79,5% kun Suomessa luvut ovat täysin toisinpäin: 90% vs. 10%. Mobiilikäytön hinnoittelusta en sitten osaakaan sanoa, kun Suomessa en vuosiin omaa puhelinlaskuani maksanut. Siltä kyllä tuntuu, että jatkuvasti saa olla uutta saldoa lataamassa. Eikä TIM ilmeisesti ole mikään halvin mahdollinen vaihtoehto. Mutta se vaihtamisen vaikeus, tiedättehän (joutuis ehkä puhumaan italiaa)... helpompaa valittaa asiasta täällä blogissa ja pulittaa maksut kiltisti :)

En tiedä koska totun handsfreetä käyttäviin, kadulla yksinään käveleviin ihmisiin. Täällä tottumiselle olisi kyllä hyvät mahdollisuudet, sillä "mielikuvituskaverilleen" höpöttävät ihmiset tuntuvat olevan lukuisampia kuin puhelin korvalla keskustelevat. Vielä kun ne oppis olemaan puhumatta autoa ajaessa, on nimittäin aika mielenkiintoisia tilanteita tullut vastaan kun kuskin keskittyminen "hieman" herpaantuu multitaskatessa. Mut hei, hyvät jutut ja silleen, kyllä ne nyt aina hiljaisuuden voittaa.

Että pronto vaan teillekin!