Viestittelyn seurauksena koettiin kuitenkin mahtava viikonloppu kilpailullisissa merkeissä (ja ihanan siskon läheisyydessä). Saimme nimittäin varikkoliput Superbiken Imolan-kisaan ja pääsimme jännittämään Kallio Racingin lupaavien kuskien menestystä. Ja hurraamaan aina, kun niiden nimet mainittiin.*
 |
| Odottelua kisakatsomossa |
Harmillista kyllä, Maamme-laulu jäi tällä kertaa kuulematta, mutta Niki Tuulen kakkossija tuntui silti hyvältä. Pitkästä aikaa nousi oikein kansallisylpeys pintaan!
 |
| SuperStock 600 -sarjan lauantain kisan tulokset |
Muutenkin kisat olivat aika elämys. Se pyörien pärinä, selostajan 90 desibelin hehkutus, katsojien innostus... ihan oma maailmansa tuo ratamoottoripyöräily ja sen kisameininki. Legendaarinen Imolan rata oli ehkä parhaat päivänsä nähnyt, mutta kyllä siellä silti kelpasi pari päivää viettää. Vaikka totta puhuen, kyllä ne kisat paremmin näkee telkkarista. Onneks meidän katsomosta näki maxischermon eli jättiruudun, josta pystyi tarkistamaan miten kisa eteni näkyvissä olleen maalisuoran ulkopuolella.
 |
| SBK-luokan pyörät valmiina lähtöön |
Ja VIP-vieraita kun olimme, pääsimme kurkistamaan myös kulissien taakse. Aika maanläheisissä merkeissä siellä puuhailtiin, toisin kuin varikkoalueen alkupään mahtitalleissa. Mukavaa sakkia, kerta kaikkiaan! Täytyy nostaa hattua tiimin työlle, jota tehdään suurella sydämellä, vaivoja säästämättä ja todellisesta intohimosta lajiin. Omistautuminen on kaunista!
 |
| Tiimin pyörät. Huomaa päivän kisapokaali taustalla. |
Yöksi ajelimme naapurikaupunkiin Forlìin, joka sekin oli virkistävä tuttavuus. Kaupungista puuttuvat suuret nähtävyydet, eli suuret turistivirrat, mutta kaunis ja käymisen arvoinen se oli silti. Ja Italiassa kun ollaan, oli tarjolla toki sitä historiallista arkkitehtuuriakin, erityisesti keskiajalta, varhaiselta uudelta ajalta sekä fasistisen vallan ajalta (kertoo Wikipedia). Etenkin keskustan kapeat mukulakivikadut olivat viehättäviä. Ja löytyipä kaupungista ostettavaakin: viikonlopun markkinoilla eteen tuli blinipannu, jota ollaan täällä etsitty jos mistäkin. Pannun pohjassa muuten luki ihan selvällä suomen kielellä: blinipannu. Meikäläinen meinas käyttää sitä kyllä enemmänkin pinaattilettujen paistamiseen.
 |
| Autio ydinkeskustan katu siestan aikaan |
Sattuneesta syystä vietettiin enemmän aikaa puolen tunnin matkan päässä olleessa Imolassa kuin Forlìssa, mutta lauantaina ehdittiin sentään herkulliselle illalliselle. Cucina romagnola oli etenkin merimiehen mieleen, joka väitti syöneensä parasta tagliataa koskaan. Niin pitkään venähti, että ehdittiin takaisin hotellille vasta, kun päivän toisessa kisarupeamassa, Euroviisuissa, aloiteltiin ääntenlaskua. Yhtään esitystä ei siis nähty, mutta kunnon suomalaisina pistettiin kuitenkin yksi ääni menemään Softenginelle (jonka biisiä ei myöskään oltu koskaan kuultu).
 |
| Todiste. |
Ääntenlaskua oli hauska seurata, kuten aina, ja meidän raadin mielestä voittaja oli sijoituksensa ansainnut. Iloista oli myös huomata Suomen menestys - 11. sija tuntui melkein kuin olisi palkintopallilla oltu. Italia sen sijaan menestyi huonommin kuin koskaan, eikä ihme. Toisin kuin aiemmin ilmoitin, kisassa ei ollut Arisan mainio Controvento, vaan Emman kummallinen renkutus. RAI oli tehnyt päätöksen itsekseen, huomoimatta San Remon festivaalien tuloksia. Tyhymät!
Mutta hyvät fiilikset viikonlopusta jäivät. Oikein patrioottiset. Eiköhän se sitten riitäkin tälle keväälle, lätkän MM-kisat kun täällä tuskin uutiskynnystä ylittää. Eikä muuten oikein kiinnostakaan.
Sen sijaan Juhannukselle ajoittuvat, Misanossa ajettavat superbiken lähdöt vois kyllä käydä katsomassa...
* Lapset olivat tosin sitä mieltä että äippä olis voinut hurrailla vähän vähemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti