Joululoma kuvina

Hyvää Uutta Vuotta!

Kotona ollaan taas, mu-ka-vaa. Nettiyhteydet oli reissun hotelleissa mitä oli, joten myös päivitysten suhteen oli pidettävä pakkolomaa. Tässä joulun ja uuden vuoden tunnelmia tiivistettynä kuvagalleriaan:

Pikkasen matkatavaraa. Seuraavaks pitää varmaan ostaa minibussi,
kun tämäkään suht. ruhtinaallinen tila ei enää näytä riittävän.

Valle d'Aostassa aamulenkkinäkymät oli huikaisevat.

Patu ja koira nauttivat lumileikeistä, joka päivä ja monta tuntia.

Rinteessä ei ollut ruuhkaa. Aurinkoa ja lunta kyllä. Ah.

Jouluaaton onnistunut puuro syntyi risottoriisistä.
Glögi puolestaan löytyi Ikeasta. Etsivä löytää!

Koska kuusta ei ollut, oli joulupukki kumonnut lahjat sängylle joulusaunan aikaan.

Paketeista paljastui mm. hienot tiimisukat

Lumisade alkoi joulupäivänä ja Tapaninpäivänä rinnekartta näyttikin sitten punaista.

Niinpä oli hyvä keskittyä lukemiseen, löhöilyyn ja legojen rakentamiseen.

Lauantaina 28.12. oli edessä siirtyminen itään.
Cavaleseen saatiin seuraksi myös ystävät Suomesta.

Matkalla maisemat poikkesivat aika lailla edellisviikon lumisista.

Autogrilliltä löytyi Pandan lakua ja Torinon liepeiltä
bongattiin auto Suomen rekkareissa. Sykähdytti.

Alpe Cermis oli meille tuttu jo viime vuodelta. Rinteissä väkeä oli Monterosaa enemmän,
lunta hyvin. Val di Fiemmen maisema oli komea, ei-niin-talvinen.

Tytöt tyytyväisinä.

Kuvassa uudenvuoden aaton laskujen jälkeinen paluu kämpille.
Ei tarvinnut lähteä liukurimäkeen, mutta hotellin uima-allas houkutti joka päivä.

Ja niin, sen verran oikaisua reissun päältä tekemiini päivityksiin, että Cavalesen hotellissa oli sekä kuivauskaappi että pussilakanat. Eikä Monterosan vikana laskupäivänä nautittu puuterista, vaan möykyteltiin kumpareissa ja jännitettiin ylimmän tason lumivyöryvaaraa. Sitä lunta tuli nimittäin pal-jon ja lisää vielä lauantaina kun lähdettiin. Dolomiiteilla sitten järkyttyneinä seurattiin uutisia lukuisista lumen alle hautautuneista laskijoista, ja oltiin tyytyväisiä että päästiin vähälumisempiin maisemiin. Onneksi meillä oli onni myötä (ja järki - kuka hullu edes lähtee offareille näillä varoituksilla?).

On noi vuoret vaan upeita paikkoja, tykkään!