Ulkosuomalaisen silmin

Tuli piipahdettua koti-Suomessa. Tehokas reissu noudatti aika lailla edellisen kaavaa, torstai-tiistain kiertuepaikkakunnat olivat Pisa - Pariisi - Espoo- Turku - Riihimäki - Kirkkonummi - Hämeenlinna ja Helsinki. Matkasin niin lentokoneella, junalla, bussilla kuin autollakin, tein paljon hyödyllistä, tapasin rakkaita ihmisiä ja ostin parikymmentä kiloa tuliaisia.

Suomen Turku ja kotimainen suosikkikirkkoni.

Pitää kirjata muutama huomio kotimaasta näin tovin poissa olleen ulkosuomalaisen silmin nyt, kun vielä muistan:

• Tilaa on. Toreja ja turuja on, jalkakäytävät on vähintään tuplaleveät täkäläisiin verrattuna.  Autoilijoillakin ihan mukavat oltavat.
• Kaurismäkeläisiä tunnelmia pääsee kokemaan esim. turkulaisisissa liikennevaloissa perjantaiaamun pakkasessa, kun jalankulkijat odottavat hiljaisina, pitäen vähintään metrin välimatkaa muihin. Voi muuten hymyilyttää, on jotenkin niin stereotyyppistä.
• Kahvittelu voi helposti johtaa konkurssiin. Tiistaiaamuna hörppäsin pienen latten kahvilassa, hinta 4,40 €. Juustotäytteinen reissumies oli 4,90 € ja junasta ostamani lähdevesipullo 2,20 €. Senkin kiskurit!
• Suomalainen ruoka on suolaista. Ja voi hyvää.
• Korttimaksu onnistuu missä vain, kaikki kortit käyvät ja maksutapahtuma käy nopeasti.
• Yleisesti ottaen kohtasin oikein mukavia ja kohteliaita ihmisiä, mutta ikävä kyllä myös sellaisen jotenkin tosi tyypillisen vanhemman tädin, joka tuhahteli ja mulkoili, mitään kuitenkaan sanomatta, kassalle, joka joutui juuri ennen häntä hieman säätämään rahojen kanssa - lähettämään isot setelit putkipostina ja avaamaan pari kolikkorullaa. Niin, ja kaiketi tosi kiireisen miehen, joka oli tullut asematunnelin S-marketiin hakemaan vesipullon, ja pari ihmistä edellään jonossa nähtyään pamautti äänekkäästi: "voi saatana". Töks vaan teillekin.
• Kaukoliikenteen junissa toimii wlan, Helsinki-Vantaalla toimii wlan, ilmaiseksi ja ilman mitään rekisteröintejä. Pisteet tästä!
• En kaipaa printtihesaria enää yhtään, vaikka kätevämpi onkin nykyään kooltaan.
• Kauppojen karkkivalikoima on mykistävä. Ja on tosi ärsyttävää etsiä Alkoa/lähteä erikseen Alkoon, että saisi ostettua viinipullon. Ois niin kätevää ottaa se kaupasta samalla, kun muutkin ostokset. Vaikka Alkon valikoima on kyllä upea.
• Helsingin keskustassa kuulee nykyään tosi paljon eri kieliä.

Moderneja rakennuksia, tilaa ja vielä enemmän tilaa.

Suomeen tullessa jouduin passintarkastukseen ja sekoilin autuaasti kun virkailija kysyi, että mistäs olen tulossa. Ranskasta, Italiasta, öööh mistähän mä tulenkaan -tyyppisen selittelyn jälkeen löysin passin ja pääsin etenemään. Myöhemmin viikolla toimin myös tuttuun tapaan oppaana, ja italialaisittain ehdin vaihtaa aika pitkät keskustelut tämän mukavan Albertinkatua etsineen virolaisnaisen kanssa, kun siinä yhdessä matkaa taitettiin. Lentokoneessa matkalla Pisasta Pariisiin taas tapasin täkäläisen myyntijohtajan, joka otti yhteystietoni talteen siltä varalta, että joskus tarvis kauppaa tehdä myös Suomen suuntaan... olin muuten eka tapaamansa suomalainen koskaan, aika hyvin tyypiltä joka lensi pelkästään viime vuonna yli 70 kertaa. Aika marginaalissa ollaan maailman mittakaavassa. Mutta se marginaali sisältää paljon mulle rakkaita ihmisiä ja äidinkielen, tämänkin reissun parhaimmat jutut.

Kiva oli käydä, kiva oli palata.