Tuli nimittäin hankittua italialainen joulukinkku, parmankinkku, painoltaan reilut neljä kiloa. Sitä on sittemmin syöty ohuina siivuina melonin, omenan, päärynän, tiesminkähedelmän kanssa; kinkkukiusauksessa, pastoissa, hernekeitossa, kasvissosekeitossa lisukkeena, leivän päällä, pizzassa, munakkaassa ja ihan sellaisenaan. Ja vielä on kilo jäljellä! Riittoisaa tavaraa.
 |
| Kinkku vielä korkkaamattomana. Huomaa taustalla väijyvä (Ikean) glögipulloarmeija, niitäkin jäljellä vielä pari. |
Onneksi kinkku säilyy pitkään, luuton leikattu versio, jollainen meillä on, kuukauden verran. Vielä on siis reilut kymmenen päivää aikaa kehitellä herkullisia kinkkureseptejä. Vinkkejä otetaan vastaan!
Se ero parmankinkussa on kotimaiseen jouluserkkuunsa verrattuna, että tuohon ei tunnu kyllästyvän sitten millään. Ja muutenkin kauppa kannatti, sillä potkan hinnalla olisi saanut parikymmentä viidenkymmenen-sadan gramman kinkkuviipalepakettia. Joten kinkkua kun nauttii, sehän on kuin pistäisi rahaa pankkiin*.
Suosittelen kyllä lämpimästi kinkkujen viemistä tuliaisina Suomeen. Siis jos jollakin käy niin hassusti, ettei Italiasta ole löytynyt mitään muuta ostettavaa ja laukussa on tilaa.
Seuraava hankinta voiskin sitten olla kinkkuleikkuri, joiden kelvollisten versioiden hinnat näyttäis liikkuvan paikallisessa Gigantissa aka Media Worldissa paristasadasta pariin-kolmeen tonniin... näin ne blondit säästää ;)
* Vaikka vois sitä ehkä jo pikkuhiljaa keventää tätä jouluruokavaliota. Pitää varmaan järkätä jotkut rääppiäiset tai jotain, jotta päästään vuodenkierrossa eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti