Epätavallista. Harvoin olen allapäin tai aikaansaamaton. Selitys löytyi illalla päivän nettilehdet klikkaillessani: kyseessähän oli tietenkin blue monday, vuoden surkein päivä eli tämä:
jossa W=sää, d=velka, T=joulusta kulunut aika, Q=uudenvuoden lupauksista (ja niissä epäonnistumisessa) kulunut aika, M=matala motivaatiotaso, Na=tunne siitä, että jottain tarttis tehrä. Tätä kaavaa kun käyttää, niin selviää että tammikuun viimeisen täysinäisen viikon maanantai on päivistä surkein, kun taas vuoden paras päivä sijoittuu Juhannuksen tienoolle.
Jepjep. Pseudotiedettä, matkatoimiston (nerokas) mainoskampanja, sanovat. Siitä huolimatta - ja kampanjaa aiemmin tuntematta - väittäisin omakohtaisen kokemukseni perusteella että näin on näreet. Surkea päivä johtui taatusti edellä mainituista olosuhteista, ei esimerkiksi siitä että tällä hetkellä on taas aika monta asiaa, jotka odottavat ratkeamistaan ja joiden lopputulemaan en voi juuri vaikuttaa saatikka nopeuttaa; siitä, että tutkimuksen tekemisen sijaan joudun käyttämään aikani apurahahakemusten tekoon; siitä että lapset(kin) kiukuttelevat ja luonnollisesti purkavat kiukkunsa äitiparkaansa; siitä, että sataa ja kesään on vielä rasittavan pitkä matka... ja niin edelleen.
Mut hei, se vuoden surkein päivä on nyt takana, joten tästä eteenpäin the only way is up! Tänään heräsinkin ihanasti viivytellen, saatoin spanielin kanssa lapset kouluun ja jatkoin pitkälle, rauhaisalle lenkille, jonka jälkeen jätin koiran kotiin, vaihdoin farkut trikoohousuun ja juoksin vajaat 7 kilometriä, jumppasin MTV:n tahdissa, nautiskelin pitkästä, kuumasta suihkusta ja nyt viimein, puoliltapäivin, alan olla valmis päivän hommiin. Aika jees tää mun elämä sit kuitenkin. Eikä tänään sada, aurinko pilkistelee pilvien takaa ja on jo tiistai! Kyltäätästä!
Tän aamun lenkkimaisemat |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti