Poispilatut

Tänään oli määrä olla kelien puolesta viikon paras päivä, ja ajateltiin että lähdettäis lasten kanssa rannalle. Taivaalla on kuitenkin pilvenhattaroita ja tuuleskelee, lämpötila ylittää just suomalaisen hellerajan. Liian kylmä, todettiin, ja jäätiin pulikoimaan meidän takapihan "poolille" eli muoviselle lastenaltaalle.

Rauhaiseloa altaassa

Tähän on siis tultu. Ei enää kelpaa edes hellekelit, pitää olla oikeesti kuumaa. Kuten viime viikolla, kun mittari nousi useampana päivänä kolmeenkymppiin. Lämpötila pysytteli korkealla myös öisin ja seuraushan oli se, että nukkumisesta ei meinannut tulla mitään. Sisälämpötila jämähti kahteenkasiin, kaikki tuulettimet kaivettiin esille, ja sänkyyn oli parasta mennä kylmän suihkun kautta. Silti oli nihkeää ja uni katkonaista.

Troppo caldo, tämmöset sisälämpötilat.
Vaikka kyllä näihin sit lopulta tottui viime vuonnakin.

Itse asiassa aika helpottavaa, että palattiin tähän suomalaiseen kesään, vaikka väliaikaisestikin. Kuten Hesarissakin tänään uutisoitiin, "Ongelmia ei aiheuta niinkään kuuma ulkoilma kuin liian korkea sisälämpötila." Nyt kun se on saatu laskemaan taas inhimilliseen kahteenneljään, ei pako kotoa tahi kaupungista tunnu enää ihan välttämättömältä. Kotona on jopa ihan kivaa.

Italiassa on se hyvä puoli, että kesään voi aika hyvin luottaa. Siis se tulee joka vuosi, lämpöä riittää ja aurinko näyttäytyy päivittäin. Toisin kuin kotimaassa - Virpi Salmi pisti sen hyvin: "Suomessa ei ole neljää vuodenaikaa, kuten yleisesti väitetään, vaan kolme ja yksi illuusio." Siksi ainakin minä koen Suomessa suurta tuskaa, jos haaskaan yhdenkin aurinkoisen päivän tekemättä jotain kesään kuuluvaa. Täällä ei tunnu missään. Vielä on kesää jäljellä ;)