lauantai 23. helmikuuta 2013

Rohkea rokan syö

Piti kirjoittaa tämä juttu jo viikko sitten, mutta tuli sit kaikkea muuta, kuten ihana ystäväperhe vierailulle ja hiihtelyä Italian Alpeilla, joten aikataulu pääsi vähän venähtämään. Palataan kuitenkin mielikuvissa viikon takaiseen aikaan ja muistellaan hetki lasten kolmannen inquiry unitin päätösesittelyä.

NE sanat

Etukäteen nimittäin ihan snadisti jännitti Patun puolesta, kun selvisi, että herran oli määrä lausua heidän luokkansa näyttelyn avajaissanat. Siis pojan, joka ei vielä hetki sitten uskaltanut edes tervehtiä opettajaansa ääneen. Mr Thomas oli valinnut viisaan tien: lahjomisen. Lyhyttä tekstinpätkää harjoiteltiin siten, että haaste nousi kerta kerralta: ensin Patu luki tekstin opettajalle, sitten Edoardolle, sitten toiselle luokkakaverille, sitten rehtorille, koko koululle ja lopulta vanhemmille. Jokaisesta tsemppikerrasta opettaja antoi "Communicator" tai "Risk Taker" -maininnan, jotka selvästi nostivat pojan motivaatiota. Miss Wendy puolestaan lahjoitti popcorn-pussin koululle pidetyn esittelyn jälkeen. Ja itse lupasin (Mr Thomasin ehdotuksesta), että kun esittää pätkän vanhemmille, mennään päivän päätteeksi lelukauppaan ostamaan jotain kivaa. Taktiikka toimi: liikuttuneena ja ylpeydestä pakahtuneena seurasin, kuinka pieni mies suoriutui roolistaan upeasti, jännityksestä huolimatta.

Rohkea rokan syö

Lahjonta on kieltämättä päässyt niskan päälle aika usein käyttämässäni uhkailu, lahjonta, kiristys -lastenkasvatusmetodissa. Enkä suostu siitä syyllistymään, sillä uskon myönteisen palautteen voimaan. Etenkin kuopuksemme kohdalla se on monesti auttanut ylittämään mahdottomalta tuntuneita esteitä, tuonut sen pienen tarvittavan lisämotivaation. Ja yleensä viimeistään kolmannella kerralla varmuus löytyy jo itsestä eikä lahjonnan tielle enää tarvi lähteä - näin kävi myös koulun aloituksen kanssa ja nythän olemme tilanteessa, jossa poika ei haluaisi palata enää Suomen kouluun ollenkaan... Hienoa mielestäni on, että nykyisessä opinahjossa luokat ovat sen verran pieniä, että opettajillakin on aikaa kiinnittää huomiota yksilöihin ja ohjata tekemistä kullekin sopivaan tapaan. Mr Thomas todellakin tiesi, mistä naruista vedellä. Nostan hattua.

Muutenkin tuo kolmekymppinen miesopettaja on aivan mahtava juttu, ainakin jos asiaa tarkastelee vilkkaan pikkupojan näkökulmasta. Mennyt jakso oli täynnä erilaisia voimaan ja energiaan liittyviä kokeiluja ja eräänäkin päivänä opettajan silmät loistivat innostuksesta ihan yhtä kirkkaina kuin oppilaidensa. Totesin siihen, että "hitsi teillä on hauskaa koulussa", johon opettaja: "niin todellakin on!" Ja tuo innostus välittyy kyllä lapsiinkin. Harvoin meillä on omatoimisesti niin paljon tutkittu asioita ja kyselty taustoja kuin tämän jakson aikana. Hauskaa oli.

Kuminauhaviritteinen auto

Katapultti

Vaan liittyyhän kouluun tietenkin sitä tavallisempaakin puurtamista. Pari viikkoa sitten selvisi muun muassa, että täällä kertotaulut harjoitellaan kahteentoista asti. Miksi, sitä en ihan tarkkaan tiedä, mutta molemmat lapset ovat saman haasteen edessä ja me vanhemmatkin päästään osalliseksi tästä ihanuudesta. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta!

Ekaluokkalaisen laskutehtäviä

Ja vaikka tässä nyt ollaan hehkuteltukin tuota kuopuksen koulutaivalta, oli Pinskunkin luokka tehnyt taas hienoja - tosin aavistuksen paperinmakuisempia - esityksiä. Ja neiti vastasi esittelyn avaamisesta aivan samaan tapaan kuin veljensä, vaikkakin rooli selvisi vasta noin viisi minuuttia ennen shown alkua. Lahjontaa ei tämän luontaisen esiintyjän kohdalla tarvittu, sillä homma hoitui loistokkaasti muutenkin. Ja kyllä sieltä lelukaupasta jotain siskollekin löytyi, tietenkin.

Pian on huilittu viikko ja maanantaina aloitellaan sitten uudet, kuukauden mittaiset jaksot aiheista "Children worldwide" (Pinskulla) ja "Settlers" (Patulla). Saas nähdä mitä kivaa tällä kertaa keksivät.

Sitä ennen kuitenkin vielä pari päivää lomailua ystävien kera. Mikä on aika jees.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti