Italialaisittain tänään siis juhlittiin Martedì Grassoa eli rasvatiistaita, karnevaaliajan huipennuspäivää ja viimeistä päivää ennen paastonajan alkua. Lapset saivat pukeutua naamiaisasuihin, ja mekin melkein onnistuttiin tässä. Hyvissä ajoin eli eilen illalla Pinskulle löytyi toiveita miellyttänyt geisha-asu, mutta kaikki Patun koon ninja-asut oli myyty loppuun, eikä mikään muu kelvannut. Joten aamulla meiltä sitten lähti yksi kappale geishoja ja yksi iPodilla ja isoilla luureilla varustettu (lähes omiin normivaatteisiinsa* pukeutunut) räppäri. Molemmat tyytyväisinä.
 |
| Geisha lännennaisen kainalossa |
Iltapäivällä edessä oli vielä Shrove Tuesdayn eli pannukakkutiistain juhlinta englantilaisittain. Tähän osaan mäkin pääsin (taas) mukaan, sillä Miss Annie organisoi luokaltaan kolme äitiä paistamaan pannukakut koko koululle, ja arvatkaas vaan kenen keittiömestarin käsi taas nousi kun vapaaehtoisia kysyttiin... jepjep. Se siitä priorisoinnista (ja tosiasioiden tunnistamisesta). Tajusin sitten myöhemmin, että en oikeastaan tiennyt millaisia pannukakkuja multa odotettiin, suomalaistyyppistä tuskin, mutta oisko a) amerikkalaista paksumpaa, b) brittiläistä lettutyyppistä vai c) jotain muuta, mitä? Päädyin savottaa aloittaessani brittiläiseen, sellaisen loogisen päättelyketjun seurauksena, että kun koulun maikat tulee Kansainyhteisön alueelta, niin se ois varmaan vaihtoehdoista toivottavin (ja oikeestihan valinnalla ei sit ois ollut minkään valtakunnan merkitystä).
 |
| Ihan ite tein. |
Netistä löytyi siinä mielessä hyvä ohje**, että tällainen kolmatta kertaa (!!!) lettuja (joita noi mulle on, eikä mitään pannukakkuja) tekeväkin siitä selvisi. Siinä kymmenen kappaleen jälkeen alkoi kääntöhommakin olla jo hallussa. Eikä yhtään mennyt hukkaan, tippunut lattialle, palanut! Kaks vähän hajosi, mutta who cares. Maustahan mulla ei ollut sitten mitään tietoa, sillä viimeinen tippa taikinaa meni kahdenteenkymmenenteen, joka oli se määrä mitä olin luvannut tehdä.
Iltapäivällä sitten kiikutin kassillisen eväitä koululle ja mielestäni pärjäsin äitien välisessä mittelössä ihan hyvin. Prosessin myötä opin myös, että brittiläiseen tapaan näitä herkkuja syödään sitruunan ja sokerin kera. Mikä on muuten äärettömän toimiva yhdistelmä, totesin, kun tein vielä yhden kuuden kappaleen satsin omalle perheelle, jotta pääsin viimein maistamaan millaista "herkkua" olin lapsille tarjoillut. Hyvää! Lisää rukseja mun "helposti osaan" -listaan***.
Juhlaa on siis ollut riittämiin yhdelle päivälle. Karnevaalit mua vielä vähän kaivelee, ois niin siistiä käydä katsomassa paikan päällä, millaista meininki on. Viareggiossa meno on enemmän hurlumheitä ja lastenkutsutyyppistä, mulle kerrottiin, eli tällaista:
Ja Venetsiassa taas tyylikkäämpää, jostain 1600-1700-luvulta asti jatkunutta hoviperinnettä:
Noi Venetsian kekkerit on valitettavasti tältä vuodelta juhlittu. Miss Annie näytti muutamia kuvia toissasunnuntailta, kun olivat siellä miehensä kanssa vierailleet. Oishan ne olleet näkemisen arvoiset. Viareggiossa sen sijaan juhlitaan vielä koko helmikuu, joten tietääpähän ainakin mitä tehdä, jos ylimääräistä aikaa ilmestyy jostain nurkan takaa.
Tai sit pitää jäädä tänne vielä vuodeks.
* Mutta täällä omat vaatteetkin tuntui ihan siistiltä, kun kaikkina muina päivinä päälle pitää vetää ne koulupuvut.
** Myönnettäköön, tossa oli myös video-ohje for dummies, katoin.
*** Mikä on sinänsä hyvä juttu, että lupasin Edoardolle paistaa lettuja joku kerta kun se tulee meille - se kysyi tätä niin nätisti kun kuuli, että mä olin tänpäiväisten herkkujen takana (tosin en tiedä kenen versioita se söi koulussa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti