Kasiviikon loma

Kuten joku on saattanut aiemmista postauksistani päätellä, olen vahvasti sitä mieltä, että Italia on mahtava maa. Täältä löytyy kaikki olennainen: enemmän kuin inhimillinen ilmasto, hyvää ruokaa, upeaa kulttuuria, taidetta, historiaa, rantoja, vuoria. Jopa talviurheilusta pääsee nauttimaan ihan Suomen mitoissa - meidän tapauksessamme itse asiassa enemmänkin - kun lempilajina on alppihiihto. Ei meinaa lopu rinteen pituus kesken.

Hiihtolomakohteeksemme valikoitui Luoteis-Italian Bardonecchia lähinnä siksi, että siinä vaiheessa kun oltiin varauksiemme kanssa liikenteessä, ei kahdeksan henkeä vetäviä majoitusvaihtoehtoja enää juurikaan ollut jäljellä. Onneksi näin, sillä paikka istui meille kuin nenä päähän. Parhaimmilaan 2 400 metrin korkeuteen nousevilta vuorilta löytyi pitkiä ja leveitä, kaikentasoisia rinteitä, mutta väkeä mitättömän vähän. Missään ei tarvinnut jonottaa ja useampaan otteeseen rinteessä sai laskea ihan itsekseen. Kun kelitkin vielä suosivat, oli elo aika täydellistä.

Pöhköpäät rinteessä, lähestulkoon keskenään

Huipulla

Välillä lepoa

Oltiin siis reissussa Suomesta vierailulle tulleen ystäväperheen kanssa, ja taas tuli todistettua, että jaettu ilo on moninkertainen ilo. Paitsi että saatiin seuraa rinteisiin, sujui vapaa-aika joutuisasti Minecraftia pelaillen (pojat), leikkien ja esiintyen (tytöt), maailmaa parantaen (aikuiset), seurustellen, löhöillen, hyvää ruokaa ja juomaa nauttien, jne, tiedättehän.

Majoituttiin huoneistohotelliin pieneen Rochemollesin kylään, jossa Wikipedian mukaan asustaa 9 henkilöä vakituisesti, paikallisten mukaan 11. Kesällä väkimäärä kasvaa muutamaan sataan, kun talviteloilla olleet "mökit" otetaan taas käyttöön. 1 600 metrin korkeudessa sijaitsevassa kylässä vois hyvin kuvata jotain historiallista dokumenttia, ihan kuin ois palattu noin sata vuotta ajassa taaksepäin (paitsi että lautasantennit yms vähän häiritsi tätä mielikuvaa). Kapeilla kujilla ei mahtunut autoilemaan, kirkkoja, ikoneita ja kappeleita oli joka kulmassa, vesi virtasi lähteistä, hiljaisuus ympäröi kaikkialla. Upea kokemus, ja vähän kyllä kiinnostais nähdä toi kylä kesäasussaan myös.

Rochemolles vuorten syleilyssä

Kylän kujilla

Olipahan taas ihan helmi kohde koettavaksi. Lumireissun lisäksi ehdittiin toki lomailla Pisan ympäristössäkin. Esimerkiksi maanantaina käytiin Luccan muurien päällä pyöräajelulla, tandemilla ja sellasella hassulla kuuspaikkaisella vaunulla. Hauskaa oli. Loman jälkimmäisenä viikonloppuna kelit näytti taas huonon puolensa (rakeita! räntää!), joten loppuaika sujuikin sitten onnellisesti kotiin käpertyneenä.

Tänään näyttää onneksi taas siltä, että kevät yrittää uutta tuloaan. Niin hyvät muistot tuosta talvilomasta jäi, että tavallaan ei haittais vaikka talvi olis tässä. Mut kattellaan ny kuin käy.