Kesällä kirjoitin ympärillämme vipeltävistä pienistä ystävistä. Hyttyset ovat onneksi pysytelleet viime kuukaudet poissa, eikä talvella tietenkään mitään sisiliskojakaan paljon bongailla. Sen sijaan ollaan otettu päivittäin tavaksemme pysähtyä koulumatkalla La Fortezzan sillalle ihastelemaan sen alle majansa tehneiden rämemajavien eli nutrioiden pesää. Tiku ja Naku köllöttelee risukasan päällä päivittäin ja nyt vaan odotellaan, koska saadaan nähdä niiden jälkikasvua.
 |
| Naku se sieltä tirkistelee. |
Merimies on puolestaan moneen otteeseen todennut, että näkee työmatkoillaan enemmän eläimiä kuin Suomen metsien keskellä ajaessaan konsanaan. Etenkin haikarat ja haukat kuuluvat vakikalustoon. On sitä luontoa täälläkin.
Spanieli on toistaiseksi pysynyt väleissä naapuruston kissojen kanssa. Puluille se kyllä antaa mielellään kyytiä ja selkeästi nauttii saadessaan ajettua kokonaisen parven lentoon. Huvinsa kullakin. Eräänlaista hamsterimaisuutta koira osoittaa pinjapuun käpyjen keräilijänä. Lähes joka lenkiltä tarttuu matkaan uusi, juuri ja juuri suuhun mahtuva yksilö. Pitäis varmaan laittaa karvaherra Metsähallituksen hommiin, sen verran sujuvasti tuo keräily näyttää käyvän.
 |
| Viimeaikaista käpykokoelmaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti