Patriarkat

Median viime aikojen Italia-uutisoinnissa on ollut kaksi aihetta ylitse muiden: Berlusconi eli Italian parlamenttivaalit ja Paavi Benedictus kuudennentoista yllättävä ero. Molemmat patriarkat puhuttavat tietenkin myös täällä paikan päällä. Sen verran kiirettä on pitänyt, että mitään kovin syvällistä analyysia en ole kummastakaan osannut ehtinyt tehdä, mutta jaanpa silti muutaman henkilökohtaisen (eli maailmankaikkeuden kannalta turhan) havainnon aiheesta. 

Toisaalla on homoilta, täällä taas Paavi-ilta telkkarissa.

Paavista saatiin vähintäänkin aikaan päräyttäviä otsikoita ja keskustelunaiheita telkkariin. Mediatalot kiittää. Eroilmoitus mylläsi illan ohjelma-aikataulut, joten vähemmän tärkeät hupailut ynnä muut turhat italialaiset tv-ohjelmat* joutuivat väistymään Paavi-aiheisten keskustelujen tieltä. Seuraavaksi vuorossa on jännitysnäytelmä nimeltä uuden Paavin valinta, ja otsikoita synnyttävät taatusti ainakin siihen liittyvät spekuloinnit ja Vatileaksit sun muut. Toivottavasti löytävät pestiin jonkun hieman viriilimmän, liberaalimman ja tätä päivää elävän hahmon. Tosin paha kai tässä on sen suurempia toivomuksia tai näkemyksiä esittää, sillä - totta puhuen - henkilökohtaisella tasolla: EVVK. Mutta tsemppiä kaikille niille, joita aihe koskettaa lähemmin. Pääsiäismessujen aikaan uusi Papa on varmaan jo hommissa.

Vaalimainokset pari viikko sitten. Tilaa ois ollut enemmänkin.

Mua ehkä hivenen enemmän kiinnostavalla politiikan saralla selvisi, että maa on - kappas vaan - sekaisin. Koomikko Peppe Grillo aiheutti paikallisen jytkyn samaan tapaan kuin protestipuolueet ympäri Eurooppaa. Nyt sitten ihmetellään, miten tästä eteenpäin.

Hyvä uutinen on (ehkä) että Berlusconi sai myös takkiinsa. Vaan se mieshän on kuin korkki, joka kaikesta huolimatta näyttäisi aina pulpahtavan pintaan. Ei siis vielä huokaista helpotuksesta. Suurimmat kannatukset setä saa eteläisestä Italiasta (ja Lombardiasta: kummallisia nuo milanolaiset!), sen sijaan täällä meillä päin Berlusconi näyttäisi aiheuttavan lähinnä nolostusta, mikäli aiheesta jonkun paikallisen kanssa erehtyy puhumaan*.

Näin (lähes) nettinatiivina mua kyllä myhäilyttää Grillon Viisi Tähteä -liikkeen syntyperä: suosittu blogi ja sosiaalinen media, uudenlainen ja pitkälti verkkoon keskittynyt kampanjointi. Sanokaa mun sanoneen, tällaista uutisointia nähdään taatusti yhä enenevissä määrin kaikkien tulevien (demokraattisten ja tarkemmin ajatellen myös epädemokraattisten eli kaikkien) vaalien yhteydessä. Herranjestas, sitähän vois vaikka käydä niin että eräskin Toscanan-vuodesta kertova blogi nousee seuraavien Suomen-vaalien keskiöön, kun tää ajankohtaisten aiheiden analyysi on näin viiltävän syväluotaavaa (hah)!

* Kuten ehkä huomaatte, mun mielestä Italian telkkarista ei tule MITÄÄN katsottavaa. Vaikka kanavia on miljoona, tai jotain. Todnäk koen kuitenkin vaan alemmuudentunnetta siitä, etten edelleenkään ymmärrä ohjelmista mitään. Lisäksi perustan arvioni siihen yhteensä noin kahteen tuntiin, mitä olen täällä kahdeksan kuukauden aikana paikallisia ohjelmia seurannut. Vahvaa argumentointia, eikö.
 
** Mullahan on siis kokemusta tästä ainakin kahden keskustelun verran, joten päätelmä on toki tilastollisesti pätevä.