Kuun ensimmäisenä maanantaina koululla järjestettiin kakkumyynti, jonka tienestit ohjattiin hyväntekeväisyyteen. Ideana siis, että vanhemmat leipovat jotain yhdessä lasten kanssa, 4/5/6-luokan lapset myyvät leivonnaiset koulun jälkeen ja vanhemmat ostavat. Ehkä snadisti rasittava kuvio, sillä sen jälkeen kun on kiikuttanut läjän rahaa paikalliseen markettiin ja ostanut leivontatarpeet, pitää vielä varata aikaa leipomiseen (ja eräiden myös lopputuloksen jännittämiseen) ja jaksaa sen jälkeen vielä ostaa kasa herkkuja itselle. Noh, olkoon. Lapset tykkäsivät ja rahaa kertyi, sehän se on pääasia. Meidän Suomi-pullat (piti tulla korvapuusteja, muttei tullut, kröhöm) ja mokkapalat tekivät kauppansa hyvin. Ja sittenhän sitä syötiin kaikenlaista herkkua koko seuraava viikko. Osa vanhemmista oli muuten käynyt konditorian kautta myyjäispäivän aamuna, fiksut.
 |
| Yksittäispakattuja pullia |
 |
| Tulos |
Myöhemmin samalla viikolla koululaiset esittivät oppimistaan ja edistymistään Student Led Conferencessa, joka käytännössä on vanhemman ja lapsen välinen puolituntinen keskustelutilaisuus, jota lapsi johtaa. Omani arvioivat hämmästyttävän taitavasti vahvuuksiaan ja heikkouksiaan, lisäoppimisen tarvettaan ja kuluneen lukukauden ponnistelujaan. Lopuksi vanhempi kirjoittaa lapselle tsemppauskirjeen, joka ainakin näillä luetaan koko luokalle. Ihan hyvä konsepti.
Viime viikolla oli vuorossa hyväntekeväisyysteeman toinen projekti, vanhojen lelujen ja vaatteiden keräys. Nämä toimitetaan La Spezian kansainvälisten naisten yhdistykseen, joka myöhemmin kesällä myy ne tapahtumassaan ja tilittää saadut varat hyväntekeväisyyteen. Täst mie tykkäsin, osui nimittäin ajankohdaltaan kuin nenä päähän ja saatiin just sopivasti ennen muuttoa vanhat lelut ja pelit kiertoon (vaikka Patulle tekikin tiukkaa luopua omistaan). Ja osa 1 komerosiivouksesta toteutettua.
Tällä viikolla on päästy taas kehittymään kätevänä emäntänä, kun päätettiin taikoa karjalanpiirakoita järjestyksessä toiseen International Cuisine Day'hin eli kansainvälisen keittiön päivään. Vaikka neljäsosakarjalainen olenkin, en kuunaan ole kyseistä perinneherkkua valmistanut. Aikeissa on kyllä ollut jo pitkään, sillä kiikutin jopa paketin ruisjauhoja mukanani helmikuiselta Suomen-reissulta. Ja aikeeksi olisi ehkä saattanut jäädä, ellei tätä tilaisuutta olisi tullut. Tai kahta, sillä pakkohan sitä oli koe-erä tehdä jottei suomalaisen keittiön maine vallan olisi tuhriutunut. Yllättävän helppoa! Mä tosin keitin vaan riisipuuron (risottoriisistä) ja vaivasin taikinan sekä kaulin soikioiksi, Pinsku hoiti täytön ja rypytyksen. Ei näillä nyt mitään perinneruokakisan ykköspalkintoa ois pokannut, mutta kelpas mulle (ja koululaisille).
 |
| Namskis |
Ens viikon lapset retkeilevätkin sitten Itävallassa (perinteisen Sveitsin-reissun sijaan) ja sitä seuraavalla on tiedossa vielä musikaaliesitys The Rumpus in the Rainforest - metakka sademetsässä - ihan oikeassa teatterissa. Niin siistiä!
Tätä menoa kuukauden toinenkin puolisko hurahtaa hetkessä. Arvatkaa vaan, onko MUN työt edistyneet... (huoh).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti