Kirkkojen kaupunki

Vajaan 90 000 asukkaan Pisassa on Wikipedian mukaan 60 (roomalaiskatolista) kirkkoa, kun vaikkapa asukasmäärältään yli tuplasti isommassa Turussa kirkkoja on 14 ja siunauskappeleita viisi. Kyllä on kissanpäivät, kirkkorakennusten ystävillä.

Romaanista tyyliä edustava San Zenon kirkko, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1029,
on tänä päivänä ahtaassa paikassa. Punaisen talon asukkaalla on ainakin lyhyt matka messuun.

Lähes 90 % italialaisista on katolisia, mutta vain 40 % tunnustaa harjoittavansa uskontoa ja 30 % käy kirkossa sunnuntaisin. Kukaan paikallisista ystävistäni ei hartaaksi uskovaiseksi tunnustaudu, ja yleisesti ottaen uskonto näkyy elämässä suunnilleen yhtä paljon kuin luterilaisuus Suomessa. Paitsi että pyhät ei täällä sanele kauppojen aukioloaikoja, sunnuntai ja useimmat muut pyhät ovat isommissa kaupungeissa shoppailupäiviä siinä missä muutkin.

Vuonna 1530 aloitettu San Giuseppen kirkko on sisältä aika tyypillinen pieni barokkikirkko.
Välimatkaa edellä mainittuun San Zenon kirkkoon on noin 500 metriä, ja matkalle mahtuu vielä
goottista tyyliä edustava, 1250 aloitettu Santa Caterina d'Alessandrian kirkko.

Mutta ne kirkot, niitä ei voi olla huomaamatta. Jossain vaiheessa suunnittelin, että kävisin kaikki Pisan kirkot läpi. No en ole käynyt. Osittain siitä syystä, että aika moni niistä tuntuu olevan aina kiinni, osittain siksi, että tekemistä on ollut muutenkin riittävästi. Mutta aika usein pääni kirkon avonaisesta ovesta sisään pistän, joten on niitä jokunen nähtykin. Piazza dei Miracolilla sijaitseva Pisan katedraali on tietenkin omaa luokkaansa, mutta ei monessa muussakaan olla rahassa tai yksityiskohdissa säästelty. Joskus sitä on ollut rahaa millä mällätä, ja kauniin määritelmä vähän toista kuin tässä vakilenkkini varren 80-luvun Santa Maria Madre della Chiesassa.

Ei muuten ole kelpuutettu Pisan kirkkolistaan tätä. Kumma juttu.